Anopin kieli




Sen se anoppi toi. Anopinkielen. Siinä se seisoi keskellä ainoata huonettamme. Se oli iso ja se täytyi sijoittaa tähän pieneen huoneeseen. Anoppi istui ja odotti kahvia ja kasville omaa paikkaa. Tiina oli tietenkin töissä. Ja kyllä se anoppi sen jo tullessaan tiesi. Sillä oli asiaa mulle. Laitoin kahvin tippumaan ja siirtelin neuvottomana kukkaa paikasta toiseen. Ei meillä ollut sille paikkaa. Puolimetriselle terävä kärkiselle kasville. Anoppi seurasi katseellaan jokaista askeltani.


- Muista olla sitten Tiinalle kiltti! Ja hyvä! Jos kohtelet häntä huonosti niin minä puutun asiaan! Miksi hän oikein sinut valitsi? Olisihan ollut se Raimo. Sentään tuleva lääkäri.

- Niin, ehkäpä hän rakastaa minua?

- Rakastaa? Höh! Kyllä se rakkaus loppuu rahojen loppuessa. Sinulla ei ole mitään

Minä länttäsin kukan pimeimpään nurkkaan että kolahti ja jätin sen sinne.


- Me Tiinan kanssa rakastamme toisiamme. Ja näin aluksi pärjäämme kyllä vähemmälläkin.

Kaivoin kahvikupit esiin. Kolme kappaletta. Toivoin Tiinan tulevan suoraan töistä kotiin. Helpottaisi vähän tilannetta. Anoppi katseli jokaista liikettäni haukankatseellaan. Noilla terävillä pienillä silmillään. Arvioi jokaista liikettäni.


- Eikö teillä ole oikeita kahvikuppeja? Tuommoisista tuopeista kahvia juoda. Ja lusikatkin on liian pitkiä. Ei tietenkään. Ei yhdenpalkalla mitään osteta. Hyvä jos ruokaan rahat riittävät. Miehen pitäisi elättää perheensä eikä naisen. Tiinasta olisi voinut tulla vaikka mikä jos sinua ei olisi. Hänestä olisi tullut hammaslääkäri. Ja nyt vielä lapsi tähän asuntoon. Yhteen huoneeseen.

- Niin rakas anoppi. Sinusta tulee sitten mummi.


Virnistin vahingon iloisena ja katselin samalla ulos jos vaikka Tiina näkyisi. Ei näkynyt. Hän oli ehkä mennyt kauppaan ja viipyisi vielä ainakin tunnin. Kaadoin kahvia kahteen kuppiin ja laitoin pullaa pöytään. Kuulin postilaatikon kolahtavan ja askeleet portaissa. Tiina tulisi sittenkin pelastamaan tilanteen.

- Ai ätiti on täällä? Hei äiti!

Tiinan katse arvioi tilannetta ja totesi sen tulehtuneeksi. Hän tunsi äitinsä.

- Pekka! Sulle tuli kirje sieltä firmasta.

Tiina katseli minua rauhoittavasti ja antoi kirjeen. Minä avasin sen ja luin. Olin saanut hakemani työpaikan.

- Mä sain sen paikan. Tiina! Mä sain sen paikan! Ja sen palkan jonka pyysin. Voin aloittaa jo maanantaina. Sä voit jatkaa sitten opintojasi.

- Ihanko totta? Sä sait sen vaikka laitoit aika korkeen palkka toiveen.

Tiina kapsahti kaulaani ja suuteli. Anoppi katsoi meitä ja minua kuin myrkkyä.


- Hei äiti! Pekka sai työpaikan Nokialta. Suunnittelijana.

Anoppi ei tiennyt mitä sanoa. Keksi lopulta.


- Yhmm. Kyllähän minä tiesin heti että Pekka on hyvä mies. Onneksi et ottanut sitä Raimoa niinkuin pelkäsin ensin. Sehän juokin nykyään.


Musana Viikate

PS. Tämä on sitten tarua koko juttu. Mulla on oikeasti mitä ihanin anoppi.