Kapakkareissu



Kake moikkasi kavereitaan ja lähti kapakasta puolijuoksua. Viimeinen bussi lähtisi kohta. Ja siitä se kaikki alkoi. Ensin poliisiauto kurvasi eteen ja miliisit kyseli, että mihin kiire. Kake huikkasi että bussille. Eihän ne miliisit sitä uskoneet. Ne halusi nähdä paperit. Kake yritti selittää viimeisen bussin jättävän, mutta poliisit tinkas papereita eikä siinä muu auttanut kuin kaivaa ne esiin. Papereiden tutkimiseen ja kyselyihin meni just niin kauan aikaa, että viimeinen bussi sitten meni. Poliisit naureskeli vaan, että meneehän niitä uusia. Ei kaupungissa bussit tähän aikaan lopeta kulkuaan. Mutta Kake asuikin maaseudulla.

Ja sen myös Kake muisti.,Viimeiset rahatkin meni kapakkaan. Kake kirosi mielessään ja mieti millä selittää vaimolle kotiintuloajan tämän jälkeen. Hän etsi kännykkää taskuistaan. Missä perhanassa sekin oli. Ei sitä mistään löytynyt. Kapakkakin oli jo sulkeutunut ja kaverit kaikonneet. Kake suuntasi askeleensa kohti kotia. Ei muuta kuin kävelemään. Ilman rahaa, ilman kännykkää, ilman kavereita. Kaken huumorin taju alkoi olla kovilla. No matkaahan ei ollut kuin 15 km loppujen lopuksi. Ja ainahan sieltä matkalta löytyy oikopolkuja.

Aikansa talssittuaan vierelle ilmaantui auto matelemaan. Tupakkaa ruinavaa nuorisoa siellä oli. Eihän se Kake polttanut. Ei. Mutta uskoiko nuoriso sitä? Tai sitä ettei ollut rahaakaan. Ei. Ei ne uskoneet vaan alkoivat kavuta uhkaavan näköisinä autosta ulos. Siinä vaihessa Kake otti jalat alleen ja pisteli juoksuksi maastoon. Entinen maastojuoksia meni sentään aika kovaa ja nuoriso oli onneksi laiskaa porukkaa. Ei ne metsässä pitkälle seuranneet ja varsinkaan se joki minkä Kake ui yli, se ei niitä kiinnostanut.

Kake oli nyt vielä litimärkäkin. Ja väärällä puolella jokea.Toisella puolen nuoriso ilkkui ja nauroi. Kakea alkoi nyt ottaa jo tosissaan päähän. Hän tiesi kyllä jonkinmatkan päässä olevan sillan. Sinne hän nyt suuntasi kylmissään ja väsyneenä.

Sillan yli ja oikealle. Sieltä ojanvierustaa niin oikasee hiukan matkaa. Ja eikös se perhanan ojan varsi ollut vielä pirun mutainenkin. Väsyneen kulkijan se tietenkin pettää ja niinpä Kake löytää itsensä mutaisen ojanpohjan seasta. Kengätkin uppoaa mutaan ja jää sinne. Ei tää voi olla muuta kuin painajaisunta mietti nyt Kake ja jatkaa matkaa hiuksia myöten mudassa ja savessa ontuen ilman kenkiä. Kapakkareissu pohjia myöten miettii Kake ja kiroaa mielessään. Ei nyt toki ääneen. Hyvän kasvatuksen saanut mies.

Onneksi kotiportti jo häämöttää matkamiehelle. Tosin avaimia ei löydy. Mutta onhan se vaimo kotona. Onhan? No on se mutta vihainen vaimo. Ryyppäämisestä se huuta ja kurasta ja pettämisestä ja ties mistä. Ja ovi sulkeutuu Kaken edestä ja Kake jää ulos. Nyt viimeinkin Kakelta palaa lopullisesti pinna. Hän huutaa ja räyhää ja hakkaa ulko-ovea. Ja vaimo soittaa poliisit. Poiisit, poliisit, poliisit takoo nyt Kake mielessä. Niistä kaikki alkoi. Koko juttu on poliisien syytä. Ja kun poliisit saapuvat paikalle niin Kake ryntää niiden kimppuun ja alkaa tapella. Toista turpiin suoralta kysymättä mitään ja toiselle jalkaterällä haarojenväliin. Toinen poliisi ennättää lyödä muutaman kerran pampulla mutta siitähän Kake innostuu ja antaa takisin. Poliisit kutsuvat apuvoimia ja toinen kaivaa aseen esiin. Kake karkaa metsään. Poliisi ampuu perään ja luodit kimpoilevat ohi. Ei tää voi olla muuta kuin painajaisunta päättelee Kake. Ja unestahan herää aina putoamiseen. Kake ryntää sillalle ja hyppää alas jokeen.

Mutta hän ei herää putoamiseen. Hän herää sairaalassa jonne poliisit ovat hänet vieneet. Sisar hellä valkoinen on vuoteen vierellä hänen herätessään. Ei muita. Ei kavereita, ei vaimoa ja ei poliiseja. Oli se sentään onni onnettomuudessa, ettei ne poliisit osuneet aseellaan, toteaa Kake mielessään.





Musana virsiä