Helluntaina



Kari käveli kirjastosta kotiin iso nippu kirjoja kassissaan. Siellä oli Kafkaa, Tsehovia ja muita ajan partaradikaalikommunistille sopivaa luettavaa. Ja sellainenhan hän oli. Sotkuinen tukka valui rasvaisena harteille ja ruokoamaton parta ylsi harvana rintalihasten väliin. Ja tämän pikku kaupungin kaikki asujat tiesivät myös millainen hän oli. Ei hänellä ollut muita kavereita kuin puolueen porukka.

Hän mietti tulevaa helluntaita. "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä". Hän naurahti ajatukselle. Eihän hän uskonut mokomaan hokemaan, mutta tyttökaveria vailla hän oli. Ja se vaivasi. Olihan noita pikaisia yön juttuja ollut. Ei se siitä, mutta hän kaipasi hengenheimolaista ja vakituista suhdetta. Että olisi joku joka ymmärtäisi häntä ja olisi aamullakin vieressä huonoina päivinä.

Lavatanssit. Ne taas olisi lauantaina. Ei hän yleensä niissä käynyt. Jospa nyt sitten kävisi. Jos siellä tärppäisi. Oman piirin tytöt oli jo käyty läpi ja niissä oli kyllä älykkäitä ja kivoja tyttöjä, muttei sellaista jonka kansa olisi jatkuvasti.

Lauantaina hän sitten meni heti aamusta suihkuun ja aloitti valmistautumisen. Pesi hiuksensa huolella shamppoolla ja partahan meni siinä samalla shampoolla ja rouheva rintakarvoitus myös. Ja muukin karvoitus samantien. Shampoolla nekin niin tulee hyvän tuoksuiseksi jos lähempää tuttavuutta tulee tehdyksi.

Illansuussa hän etsi sitten vaatteita. Sopivia olikin jo sitten vaikeampi valita. Ei hänellä ollut sopivia tähän tarkoitukseen. Lopuksi hän päätyi vaaleankeltaiseen kauluspaitaan ja suoriin prässihousuihin. Ylimmät paidan napit hän jätti tarkoituksella auki. Veti vielä rintakarvojaan esiin kunnolla. Niistähän ne tytöt tykkää. Niin hän ajatteli. Miehekäs mies karvoineen. Sitten polkupyörälle ja matkaan. Ei hänellä ollut varaa autoon. Tehtaan työläinen. Aikansa poljettuaan hän tunsi jytinää takapuolessaan. Ei hemmetti. Klassinen tapaus. Kumi tyhjänä jo mennessä. No hän laittoi pyörän lukkoon ja työnsi sen tienvierus pensaaseen piiloon. Ja jatkoi matkaa. Eihän tässä ollut kuin 10km jäljellä.

Lavalla tanssit olivat jo alkaneet kun hän vihdoi sinne pääsi. Portilla järjestysmiehet tutkivat hänet tarkoin. Ettei viinaa tuoda sisälle. Ton näköinen mies. Viinahan sillä täytyy varmasti olla. Varoittivat vielä rähinöinnistä. Sua tarkkaillaan ne sanoi. Hän suunnisti lavan reunalle. Eihän siellä ollut kuin pimuja ja heistä Kari ei innostunut. Ne oli tyhmiä. Niin hän ajatteli. No tanssimaan oli tultu ja hän musiikin vaihtuessa suunnisti umpimähkään yhden tytön luokse ja pokkasi. "Mä tanssin sun kanssas vain tän tanssin kun ei saa kieltäytyäkään. Mä en tykkää kommareista", hän kuulee ekaksi. "Ei tartte tanssia tätäkään", Kari vastaa ja vie tytön penkille samantien. Fiilis on poissa. Kari huomaa syrjemmällä pari tuttua ja suunnistaa sinne ja saa pullon eteensä samantien ja vetää siitä pitkän huikan. Samassa järkkärit nappaa koko porukan ja heittää heidät ulos, mutta ilta jatkuu. Viinaa riittää ja pian koko porukka laulaa ulkopuolella kilpaa solistin kanssa. Ja miehet tanssivat humalassa keskenään ja hauskaa on kunnes poliisit saapuvat ja vievät heidät asemalle. Kari pääsee sentään vapaaksi kun tuttu poliisi päästää hänet pois. Saa vielä kyydin mökilleen. Hauska ilta on lopussa. Heila jäi saamatta mutta helluntaihan on vasta huomenna.




Jatkuu




Tosin toista osaa ei ole vielä kirjoitettu, mutta ajatuksissa on jo idea. Ja kolmannenkin idis muhii..
Ja ei tässä oikeastaan ole pakinaa, mutta haitanneeko tuo.


Musana Viikate