Naamion takana




Kaikillahan meillä on noita naamioita. Kotona perheen kesken omansa, ehkäpä se aidoin... Toivottavasti. Toinen töissä. Ehkäpä se tarkempi ja "pyrkivämpi" naamio on päällä siellä. Kavereiden kanssa kolmas, rennompi ja hauskempi. Tai sitten ei. Kuinkas kävisi jos nuo yllättäen menisikin sekaisin?

Kerran kotiin tullessasi alkaisitkin kertoilla niitä vitsejä joita kavereiden kanssa kerrotaan kaljatuopin ääressä. Heittäsit jotain härskiä tuhmaa juttua kesken päivällisen ja lapset kattois pitkään ja puolisolta jäisi haarukka puolimatkaan suuhun. Ja sinä senkun kertoisit lisää "hauskoja juttuja". Voisi puoliso ruveta kyselemään kaljatuoppien määrää ja onkos sitä oltu töissä ollenkaan tänään.

Tai jos alkaisi flirttailemaan puolison kanssa kuten niiden nuorenpien työkavereiden kanssa. Sehän voisi jopa pelastaa kuivuvan avioliiton. Tuntisi puolisokin olevansa yht'äkkiä haluttava. (Hmm. Siinäpä ajatus.)

Tai töissä rupeaisi sitä kasvattamaan nuorenpia työntekijöitä. Vaatisi haarukan vasempaan käteen ja veitsen oikeaan ja kyynärpäät pois pöydältä. Eikä lasista ryystetä. Ja ruoka pureskellaan suu kiinni. Ruokailu voisi sujua aika nihkeästi.

Tai alkaisi pojanklopeilta nappailemaan hattua päästä ja vaatisi teitittelyä. Voisi tuo työilmapiiri ruveta rakoilemaan ja saisi kuulla haistatteluja. Ja nuoremman esimiehen kanssa alkasi isällisiä keskusteluja. Kertomaan kukista ja mehiläisistä. Voisi olla näkemisen arvoinen tuon esimiehen ilme.

Kavereiden kanssa kapakassa sitä alkaisi miettiä kuinka tästä ryyppäämisestä voisi tehdä tuottavampaa ja kuinka sitä voisi tehdä fiksummin ja kehittävämmin. Tai ottaisi vain yhden tuopillisen. Eihän sitä sovi ryypätä työaikana. Ja täytyisi laskea oikein tietsikalla kuinka paljon maksaa tämä ryyppääminen ja vastakkaisen sukupuolen tiirailu ja flirttailu. Ja tietenkin olisi aina kapakissa pukupäällä ja kravatti suorassa. Voisivat kaverit kysellä sun työryyppyjen perään. Huolestuneita olisivat varmasti.


No leikki leikkinä. Mutta minkälainen on meidän itsekunkin Bloginaamio? Kai se meillä jokaisella jonkillainen on. Jos onnistumme pitämään itsemme täällä anonyymeinä, niin onko se ehkä se kaikkein aidoin vai pelkkää valhetta ja petkutusta vain? Kun kukaan ei tiedä sinusta mitään. Ei tiedä kuka sinä todellisuudessa olet ja millainen sinä todellisuudessa olet. Täällähän sitä voi luoda oman naamionsa aivan millaiseksi haluaa. Ajatushan on mielenkiintoinen. Joku haluaa olla täällä hauska, toinen viisas ja pohdiskeleva. Joku ehkä opettava.

Osa alkaa kirjoittaa kaikenlaisia juttuja vaikka ennen ei ole edes harkinnut moista(allekirjoittanut). Toinen alkaa esitellä piirustuksiaan ja kolmas valokuvaus taitojaan. Ja kaikki tehdään nimettömyyden naamion takana.

Tai täällä voi kehittää itselleen kokonaan oman elämän jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Oman perheen. Oman työuran ja oman menestyksen. Oman onnellisemman naamion. Menestyneemmän naamion.

Hmm??!!...



Musana Viikate