Vapaus


Kutvonen nousi ylös ja katsoi ulos ikkunasta. Aurinko paistoi jo korkealta. Hänellä oli hiukan huono olo. Hän vetäisi päälleen ryppyiset vaatteet lattialta. Pyörähti keittiössä mutta ei syönyt mitään. Ei laittanut edes kahvia tulelle. Hän käveli ulos ja lähti astumaan pihapolkua postilaatikolle päin. Postilaatikko oli kiinnitetty vanhaan käytöstä poistettuun maitokoppiin. Kutvonen istahti kopin portaille ja käänsi kasvonsa pilvien raosta pilkistävää auringon sädettä kohti. Ilma oli sateen jälkeen kostea ja raikas. Kutvonen istui siinä hetken silmät kiinni ja haisteli alkukesän tuoksuja ja käänteli kasvojaan auringossa.

Postiauto kaarsi paikalle ja nuori pojankloppi työnsi postit laatikkoon, nyökkäsi ja kaasutteli kiivasta vauhtia pois. Kutvonen tuhahti vain klopin perään. Eipä niillä täälläkään enää ole aikaa jäädä juttusille hän ajatteli ja kaivoi postit laatikosta. Päivälehdet hän laittoi vierelleen ja selasi muuta postia. Mainoksia, laskuja ja muuta roskaa. Oli vielä kuitenkin yksi ruskea kuori. Kutvonen arvasi kyllä sen sisällön. Hän repi sen auki ja luki siitä ilmoituksen avioeron astumisesta voimaan. Hetkisen hän muisteli siinä vaimoaan. Ex sellaista nyt. Kuinka tuo oli aina motkottanut. Pitäisi siivota, tiskata, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa. Ei osannut pitää hauskaa. Ollut aina mustasukkainen. Tarttunut pulloon. Ja taas motkottanut humalassa. Kuka sellaista naista kestäisi. Ainaista nalkutusta. Ainaista ryyppäämistä. Ainaista mustasukkaisuutta ja muista naisista nalkuttamista. No nyt hän oli vapaa siitä muijasta.

Kutvonen istui vielä hetken maitokopilla ja lähti astelemaan kotitaloa kohti. Sisään mennessään hän potkaisi kenkänsä eteiseen muiden kenkien sekaan. Pitäisi kai lakaistakin hän ajatteli hiekan narskuessa paljaiden jalkapohjien alla. Hän käveli kaapilleen ja otti kossupullon, etsi puhdasta lasia sitä löytämättä. Otti puhtaimman ja kaatoi itselleen lasin täyteen. Hän katsoi lasin läpi tummien pilvien verhoon katoavaa aurinkoa ja siemaisi mojovan ryypyn. Hän otti kalenterinsa ja selasi nimilistaa. Soittaisko Eijalle. Ei sillä kuitenkaan ole aikaa ja sen ukko on niin pirun hankala. Viimeksikin hermostui vaikka Eijan kanssa vaan pussattiin. Piti kertoa siitä vielä sille exmuijallekin. Olisihan Eija kyllä hyvän näköinen. Kaarinanallekin voisi soittaa. Sillä olisi ainakin kaljaa. Tai Raijalle. Se olisi aina valmis. Ja se voisi ehkä vähän siivotakkin täällä ja teki hyvää sapuskaa. Voisihan sitä taas vähän syödäkin pitkästä aikaa. Oikein lämpimän aterian. Joka tapauksessa pitäisi nyt juhlia. Avioeroa.

Kutvonen siemaisi vielä lasin tyhjäksi ja ajatteli taas nyt exvaimoaan. Hyvä että siitä pääsi irti. Nyt hän olisi vapaa tekemään mitä tahtoisi. Hän oli vapaa.



                                 ****************************************



Tuota tarinaa kirjoittaessa en muistanut, että oli kyseessä pakinaperjantain aihe. Huomatessani sen ei naurattanut.  Ei oikein kohdannut tämä juttu pakinaa. Olkoon nyt sitten kuitenkin.




Musana Anna Netrebko