Vähän myöhässä taas, mutta kun inspis iski nyt vasta. Ja aihehan oli mitä herkullisin. Pakinahan tämäkään ei nyt ole. Ja vielä joutui kirjoittamaan 3 osaiseksi. Sorry!


                                    ***************************************


                                                   Ennustus

                                                        Osa 1



Petteri oli komea mies. Hänellä oli pikimusta luonnonkihara tukka, jykevä leuka ja korkea otsa. Vartalo oli treenattu viimeisen päälle. Hän ei ollut bodarilihaksinen vaan jäntevän sopusuhtainen ja hoikka. Ja hän oli rikas. Hän ajeli uudella citymaasturi mersulla. Hänellä oli iso omakotitalo ja ammatiltaan hän oli it-alan di-inssi. Vaatteet olivat sen mukaiset. Kalliit ja sen näki heti päältä. Ja naisten kannalta mikä parasta. Hän oli poikamies.

Hänellä oli myös purjevene jossa hän vietti kaiken vapaa-aikansa. Ja sillä hän oli nytkin lähdössä merelle. Hänen lähtöpuuhansa keskeytti ohi kulkeva nuori ja kaunis romaani neitonen.

-Hai sie kaunis poika. Anna sie miun ennustaa siulle käestä.

Nainen katsoi Petteriä silmiin ja hätkähti. Noin kauniita silmiä hän ei ollut vielä tavannut. Hän nappasi Petterin käden omaansa ja huomasi heti sormuksen puuttumisen.

-Maksaa sulle vain vitosen, kun oot noin kaunis. Hai sie, siul on onnellinen elämä. Tapaat kohta tai olet jo tainnut tavatakin tumman naisen. Se rakastuu sinnuun tulisesti ja sie siihen. Te ootte onnellisia ja saatte... ja saatte..... Tuos on sun vitoses. En mie siulle mittään ennusta....

Ja nainen lähtee kauhistunein kasvoin pois.

-Hei mitä sinä näit sieltä minun kädestä. Kauppa on kauppa. Ennustahan loppuun asti. Kyllä minä kestän.

-Toss on toinen viton korvaukseski. En mie siul mittään ennusta.

Ja romaani nainen juoksi pois. Petteriä nauratti. Eihän hän järki ihminen moisia usko. Ennustuksia muka. Hän sai veneensä valmiiksi ja lähti purjehtimaan merelle. Illantullen hän ankkuroi pienen saaren rantaan ja kävi nukkumaan. Mutta uni ei tullut. Häntä vaivasi romaani neitosen ennustus. Hän pyöri ja pyöri sängyssä. Neidon kauniit kasvot olivat tosiaan olleet aidosti kauhistuneet. Loppujen lopuksi hän nukahti ja näki koko yön painajaisia. Niissä romaani neito hukutti hänet tai hän ajoi kolarinja romaanineito nauroi hänelle tai tapahtui muuta kauheaa.

Aamulla hän palasi suorinta reittiä takaisin rantaan. Hän ihmetteli itseään ja reagointiaan mokomaan asiaan. Hän yritti kuitenkin etsiä tuon neidon kysyäkseen uudestaan mitä tämä oli nähnyt hänen kädessään, mutta kuuli että neito oli lähtenyt kaupungista nopeasti jo illalla. Hän päätti vain unohtaa koko asian.


Jatkoa seuraa...





Musana Sibeliusta