Jäätynyt kyynel


Liisa aukaisi lyhdyn luukun ja sytytti tuikun palaamaan. Nyt Jani tietää minun odottavan häntä. Näin Liisa ajatteli ja hyväili pyöristyvää vatsaansa. Jani ilahtuu kun kuulee tulevansa isäksi. Jani-isä. Liisa maisteli sanaa suussaan ja oli onnellinen. Se maistui ja tuntui mukavalta. Hän kävi pitkäkseen sängylle ja tiesi jo ennen nukahtamista näkevänsä taas unta Janista. Kuinka he olivat tavanneet ja kuinka se viikko oli mennyt. Rakkauden huumassa. Ja kuinka he olivat rakastelleet silloin viimeisenä iltana ennen Janin lähtöä pitkälle matkalle. Jani oli sinä iltana tuonut lyhdyn ja sanonut Liisalle, että tämä joka ilta laittaisi tuikun palaamaan, niin hän tietäisi olevansa odotettu vieras. Liisa nukahti onnellisena uneen.



Vauva oli nukahtanut. Liisa sytytti taas tuikun lyhtyyn. Janille. Kun Jani tulisi kotiin. Vauva oli saanut jo nimenkin. Ilman isää. Viliksi vauva kastettiin. Niin Jani oli silloin sanonut. Sitten kun heillä olisi poika sen nimeksi annettaisiin Vili. Niin Jani oli silloin sanonut ja sen nimen Liisa oli antanut vauvalle, Vili. Liisan äiti oli tosin silloin sanonut, ettei Jani enää tule, mutta kyllä hän tulee. Joka ilta Liisa sen tuikun sytyttäisi Janille. Nykyään ei vain tuo uni tullut enää. Tuo ihana uni ja muisto. Tilalle oli tullut uusi uni ja sen takia Liisa ei uskaltanut mennä nukkumaan. Siinä hän upposi kylmään veteen. Hän upposi lähelle pohjaa ja siellä oli ison kiven raossa pussillinen tuikkukynttilöitä. Ja sitten virta tempaisi hänet jääpeitteen alle. Liisa pelkäsi tätä unta.




Vili otti ensiaskeleitaan. Liisa katseli poikaansa. Jani ei nähnyt näitä askeleita. Ei ensi hymyä. Ei  poikaansa. Liisa oli surullinen. Illalla hän oli sytyttänyt viimeisen tuikun pussista. Hänen täytyisi taas ostaa lisää. Liisa puki Vilin ja vei tämän mumminsa luokse. Hän käveli kaupungin keskustaan sillan yli ja meni kauppaan. Iso tuikkupussi ei ollut enää tarjouksessa. Takaisin mennessään hän pysähtyi sillalle ja katseli alas pakkasessa höyryävään koskenkuohuun ja jäätyneeseen suvantoon. Hänen silmistään putosi pisara sillan metalliselle kaiteelle ja jäätyi kyynelhelmeksi. Liisa ojensi kätensä kaiteen yli ja pudotti tuikkupussin ja seurasi kuinka se katosi kuohuihin. Hän tiesi sen odottavan isonkiven raossa.

1058521.jpg



Musana Sibeliuksen viulukonsertto