Tulin hetki sitten töistä. Odottelen, että vaimolta haetaan uusimmat hoitolapset pois tältä päivältä. Meno on kuulemma sitä luokkaa, että päikkäreistä ei tulisi mitään. Tuossa ihmeteltiin noita nykylapsia ja heidän vanhempiaan. Onkohan tuo kasvatustaitokin kadonnut uusavuttomuuden suohon. Ei kuulemma näillä ole mitään tajua ruokailusta, leikkimisestä sun muusta sellaisesta. Pelkkää riehumista ja huutamista. Nyt ovat taiston jälkeen päiväunilla ja heräävät minä hetkenä tahansa.
   Onneksi itselläni töitä oli aika vähän. Kuin parhaimpaan kesäaikaan. No hetkellistä tämä on. Eiköhän se siitä taas muutu kun arki pääsee vauhtiin. Mukavaa tietenkin tälläinen pieni tauko välillä. Saapahan hengähtää. :)

   Muutama kuva taas tähän väliin.
 

 
                           
 
                                             
                                            Raukkausruno?  ;)
             
                                        Sinun silmiesi loiste,
                                        kuin auringon kimallus jäästä

                                        Rakastin sinua silloin,
                                        vaik et irti minua päästä

                                        Sinun huuliesi hymy,
                                        kuin kylmyyden hohka jäästä

                                        laske minut irti,
                                        ja katkeruudelta säästä

  
   

         Ei musaa