Isänpäivä

Mara Majaniemi avasi kotinsa oven isänpäivänä. Nosti viikon aikana tulleen postin lattialta eteisenpöydälle, riisui päällyysvaatteensa, meni keittiöön ja laittoi kahvin tippumaan. Riisui loputkin vaatteet ja meni suihkuun. Kuuma suihku virkisti pitkän lennon jälkeen. Vielä olisi viikko lomaa jäljelläkin. Hän kuivasi itsensä ja laittoi kylpytakkinsa päälleen. Kahville mennessään hän otti postinsa ja asettui keittiönpöydän ääreen juomaan kahviaan. Hän selasi postiaan. Laskujahan siinä oli enimmäkseen. Mitäpä muutakaan yksinäiselle keski-ikäiselle miehelle. Laskujen välistä tipahti lattialle kortti. Mara Majaniemi katseli lattialla lojuvaa korttia ihmeissään. Hänelle kortti? Eihän hänellä ole ketään sukulaisiakaan jäljellä. Ei hänelle koskaan tullut yhtään korttia. Kortti oli pudonnut lattialle kuvapuoli ylöspäin. Kortti oli itsetehty. Kuvaan oli piirretty mieshenkilö sylissään lapsi. Pieni tyttö. Alapuolella luki isoilla kirjaimilla "HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!!!". Mara naurahti hämillään. Postimies on varmaan laittanut kortin väärään osoitteeseen. Hän naureskeli mielessään, että tästähän voisi saada sydänkohtauksen mokomasta kortista.

Mara Majaniemi nosti kortin ylös ja käänsi sen toisinpäin ja luki osoitekentästä. "Martti Majaniemi, Keskuskuja 5, Majaniemelä. Hän tunsi kuinka sydän todellakin löi muutamankerran ylimääräistä ja piti sen jälkeen pienen tauon ja jatkoi sitten normaalisti. Kortti olikuin olikin osoitettu hänelle. Tämän täytyi kyllä olla jonkun tekemää pilaa. Hän jatkoi lukemista. "Tervehdys isäni!  Et tiedä minusta mitään. Sen tiedän. Äiti ei sulle kertonut minusta aikanaan. Mutta puhutaan enemmän sitten isänpäivänä kun tulen käymään. Toivottavasti olet kotona". Allekirjoituskin oli. "Tyttäresi Miia". Ja jatkona oli pieni kuva n. 20-vuotiaasta naisesta.

Mara Majaniemi katsoi kuvaa uskomatta silmiään. Kortti oli leimattu Turussa. Kyllähän hän oli opiskellut monta vuotta Turussa. Ja siitä oli tosiaan 20 vuotta. Olihan hänellä ollut silloin niitä naisystäviä ja muutaman kanssa oli oltu hieman pitenpääkin yhdessä. Olisko silloin voinut käydä vanhanaikaisesti? Voisiko hän, Martti Majaniemi, todellakin olla isä? Ei kyllä tämän täytyi olla pilaa. Joku pilaili hänen kustannuksellaan.

Näistä mietteistään Mara Majaniemi havahtui ovikellon soimiseen...

Musana Viikate