Metsässä astellen,
luontoa katsellen,
Havahduin!
Kun saappaan vieressä
mustaa liikkui ja heilui.
Ja virkkoin.
Anteeksi luonnon luoma,
luonnon oma
Jos häiritä tohdin,
vaan suotko luvan
ottaa kuvan
ja kameralla kohdin
sua osoittaa
Sihisi tuo luonnon luoma
luonnon oma
ja takaisin virkkoi.
Annan luvan,
ottaa kuvan.
Vaan kerro.
Etkö huomannut mua
kun päällein astua
meinasit kulkeissas?
Käärmettä mustaa katselin
ja vastasin.
Oi sinä käärme musta,
ei syy ole susta,
Aatoksissain kuljin
ja mieleni suljin
ulkopuolelle tään maailman.
syy siis minussa,
ei sinussa
Sinä kaunis musta kyy
Tyytyväisyyttään pihisi
tuo käärme
ja sitten sihisi.
Etkös huomaa?
Luojan suomaa
luonnon kauneutta?
ja ilman kauheutta
nyt kysyn sulta
Sinä ihmis kurja.
Onkos mieles nurja
kun kuljet suljetuin mielin?
Kysyi tuo käärme pitkin kielin.
Ja jatkoi musta kyy.
Mulle!
Mulle sielus myy?
Siitä vastalahjaks saat
Valtaa, mammonaa, kuuluisuutta
Ja tietenkin rakkautta!
Sielus myy, mulle myy!
Sihisi tuo musta kyy.
Otin kuvia lisää vain
ja kysyin.
Mitäs tekisit sielullain?
Kieli pitkänä ulos vilahti
ja käärme takaisin sihahti.
Ystävä hyvä mulla on.
Hän maailmas voittamaton.
Sielus haluaa hän
vasta kun
madot luitas kaluaa.
Mustaa kyytä katselin
Ja vastasin.
Sinä musta kyy
En sulle sieluain myy
Tarpeeksi on mulla rakkautta
Muuhun ei ole kaipausta
Siis sieluain en myy sulle
liian rakas sielu mulle.
Kiukkuisesti käärme sihahti.
Ei sulle uutta
tule tilaisuutta.
Kallio allain vavahti
ja kanervikkoon kahahti
tuo kyy
Katsoin peräänsä silmilläin
ajatus mielessäin.
Ei!
En sulle sieluain myy,
sinä mustaakin mustempi kyy.
Kuvat otettu 28.04.2008 n. klo 11.50-12.10
Musana Anna Netrebko
Kommentit