Taas oltiin hoitamassa tyttären koiruutta Hämeenlinnassa. Perjantaina lähdettiin heti puoliltapäivin kun pääsin töistä. Eilen illalla takaisin kotiin. Pyry-koira oli itse kiltteys. Ja piti mut liikkeessä. Ravasimme ympäri kaupunginpuistoa ylös-alas mäkiä. On muuten aivan upea puisto. Juuri sellainen josta minä pidän. On pientä polkua ja vähän leveänpääkin. Kaikki mahtuu kävelemään ja fillaroimaan. On pientä paviljonkia ja muuta katsottavaa. Metsääkin tarpeeksi. Ei siis pilalle hoidettu.
   Ainoa moka että unohdin kamerani kotiin. Kuvattavaakin olisi ollut. Kuten Linna auringon paisteessa mahtavan mustat, uhkaavat ja jylhät pilvet taustana. Ja sillä kertaa ei ollut edes känny mukana. Koiruudesta sentään otin muutaman kuvan mielipuuhassaan. Elikkä toi kepakko suussa. Se oli joka lenkillä mukana.
   1810436.jpg

   Harmitti katsoa kun puistosta oli rikottu valaisimia ihan järjestelmällisesti. Typeryydellä ei tunnu olevan mitään rajaa. Ja muutakin yhteistä omaisuutta oli kohdeltu kaltoin. Harmi että tuollaisia ihmisiä on.
   Kauemmin tekstejäni lukeneet ehkä muistavat, että tyttärellä oli aikaisemmin kaksi koiraa. Toisen, Norjan harmaa hirvikoiran he joutuivat kesän alussa lopettamaan. Löytyi kaksi kasvainta. Mainitsen tästä vasta nyt. Liian kova paikka meikäläiselle. En saa sanoja ulos itsestäni. Pidin tuosta koirasta aivan tavattomasti ja kaipaan hänen lempeitä silmiään.

   Viimeviikko töissä oli taas tuota armotonta aikaista aamua. Herätys joka yö klo 03.20. Olen vieläkin väsynyt. Ja töissä odotettavissa ensiviikosta myöskin vaikeaa. Porukkaa vuosilomilla sekä sairiksella. Elikkä rajussa henkilökunta vajeessa mennään. Kohta ollaan me loputkin sairiksella. Meno on siis aivan tajutonta. Herrat vaan haluaa säästää. Taitaa mennä miinuksen puolelle tätä tahtia.

   Käyn kyllä lukemassa useimpien teidänkin blogejanne. Kommentointi vaan tahtoo jäädä. Olen pahoillani.


    Ei musaa tälläkertaa