Sunnuntaina




Pastori E. R. Ehtyväinen heräsi aamuauringon paisteeseen. Päätä särki armottomasti. Aurinko paahtoi suoraan silmiin ja hän pitikin ne kiinni. "HerranJumala mikä olo", hän totesi ääneen. Hänellä oli tapana puhella välillä ääneen vaikka oli yksin. Tai ehkäpä juuri sen tähden. Hänhän oli aina yksin seurakuntatapahtumien ulkopuolella. Ja nyt hänellä oli armoton krapula ja sen tähden tuntui hyvältä sanoa tuo ääneen. Hän nousi sängyltä ylös ja hiipi varovasti kohti vessaa silmät kiinni. Auringonpaisteen takia tuntui hyvältä pitää silmät kiinni. Jo laittaessaan jalkansa lattialle hänestä tuntui ettei kaikki ollut juuri ninkuin piti mutta hän ei saanut päähänsä mikä oli väärin. Oliko matto liian pehmeä?

Makuuhuoneen ovella hän törmäsi suljettuun oveen. Sitä hän ihmetteli. Miksi hän oli laittanut oven kiinni? Mutta nyt hän jo tunsi suurenpaa tarvetta vessaan ja tarkemmin sanottuna vessan pönttöön. Ja niinpä hän puolijuoksua juoksi vessaan ja oksensi pönttöön... Tai siis pöntön kannelle. Kansi oli kiinni ja taas hänellä pälkähti mieleen ettei kaikki ollut kohdallaan. Hänellähän vessanpöntön kansi oli aina ylhäällä. Ei koskaan kiinni.

Hän avasi silmänsä ja totesi siivoamisen tarpeen mutta nyt hänestä ei ollut siihen. Hän nousi ylös pöntön vierestä ja siirtyi pesualtaan luokse, laski sieltä kylmää vettä ja työnsi päänsä hanan alle. Hän tunsi heti hiukan virkistyvänsä. Hän avasi silmänsä ja katsoi kuvaansa peilikaapin peilistä. Silmät olivat verestävät ja juuri sen näköiset kuin olisi tullut illalla otettua muutama lasillinen liikaa.

Muisti alkoi hiukan palailla. Heillähän oli ollut saunarempan päättäjäiset eilen. Ja oli tietenkin tullut saunottua. Ja juotua olutta ja Kemppaisella, kanttorilla oli ollut hiukan väkevämpääkin.

Kesken muistelu yrityksen hänen katseensa osuivat pyyhkeisiin. "Punaisia pyyhkeitä? Eihän minulla ole punaisia pyyhkeitä", hän totesi mielessään ja katsoi ympärilleen. Kyllä. Vessassa oli keltaiset seinät. Kyllä. Suihkukaappikin oli aivan oikeallainen. Pastori avasi peilikaapin toisen oven, "Ei tuo ole minun hammasharjani". Hän avasi toisenkin oven. Sieltä ensimmäiseksi pisti silmään tamppax-paketti. "Mitä helvettiä" pääsi häneltä. Samalla oveen kolkutettiin. "Eero? Onko kaikki hyvin?" kuului oven takaa naisen ääni. Pastori valahti entistä kalpeammaksi. Hän oli siis vieraassa asunnossa. Hän oli siis naisen asunnossa. Hän oli siis naisen asunnossa ja kaiken lisäksi hän oli alasti. "Kai... Kaikki hyvin. Minä vaan siivoan jälkeni" Lattialla oli ämpäri jossa oli lattiarätti. Hän otti sen ja alkoi siivoamaan oksennustaan pois ja yritti muistella iltaa. Hän kyllä muisti saunomisen poikien kanssa. He olivat ottaneet olutta ja kirkasta. Hän oli kyllä tullut humalaan ja oli sitten saanut päähänsä mennä vihkimään sauna käyttöön oikein Jumalan sanan kanssa. He olivat kyllä olleet siinä vaiheessa jo kanttorin asunnossa. Muuta ei hän muistanut.

Oveen koputettiin taas. "Jumalanpalvelus on reilun tunnin päästä. Sinun pitäisi valmistautua", ja ovi avattiin varovasti. Diakoni Susanna Sievänen seisoi ovella hymyssä suin. Pastori E. R. Ehtyväinen nousi seisomaan ja risti kätensä eteensä alas. Hän tajusi. Diakoni asui kerrosta alempana. asunnot olivat siis samanlaisia. "Kyllä minä olen nähnyt sinut jo alasti. Ja taisivat nuo Riitta, Liisa ja Maijakin nähdä sinut ilman vaatteita. Ja mikäli muistissasi on vikaa niin sinäkin näit heidät... Ja minutkin. Pesit minulta selänkin. Ja pesitpä kyllä heiltäkin selät vaikka minä kyllä estelin. Ja minä pesin sinun selkäsi. Ja olit kyllä muutenkin ihan herrasmies. Pesit vain selät".

Pastorilla alkoi muisti palailla taas. Hänhän oli mennyt kännipäissään vihkimään sen saunan. Ja oli naistenvuoro saunoa ja nuo neljä olivat olleet vielä saunassa. Ensin oli ollut hämmenystä mutta sitten Susanna oli ottanut ohjat käsiinsä ja niin he olivat saunoneet viisistään. Ja kyllä. Kyllä hän muisti pesseensä tyttöjen selät vaikka Susanna oli kyllä selvästi ollut hiukan vastaan. Muuta hän ei taas muistanut. Sen hän toki muisti kuinka kaunis Susanna oli. Hänhän oli aina ihaillut Susanna Sievästä. Terävä ja fiksu tyttö. Hän oli jopa haaveillut Sususta kuten hän itse tätä nimitti.

"Tulehan nyt kahville. Tuossa on vaatteesi. Olen yrittänyt siistiä niitä. Ja jos mietit meitä niin minä nukuin sohvalla ja sinä minun sängyssani. Niin että mitään ei ole tapahtunut. Tai siis ei melkein mitään". Ja Susu käveli myhäillen keittiöön. Pastori kiskaisi vaatteensa päälleen ja totesi olevansa suht siisti. Hän meni keittiöön ja he joivat kahvin hiljaisuuden vallitessa. Heidän juotuaan kahvit Susu tarkisti että reitti oli selvä ja he siirtyivät Susun autoon. Matkalla kirkkoon pastori kysyi:" Siis mitään ei melkein tapahtunut? Melkein"?

Diakoni Susanna Sievänen naurahti. "Niin... Minä vastaan kyllä"! Pastori oli hämillään. Susu jatkoi: "Vastaan siis kyllä sinun kosintaasi. Meinaan... Siis jos olit tosissasi. Sinä kosit minua siellä saunassa. Oikeastaan se oli aika hmm... Romanttista. Sinä oli alasti polvillasi minun alastoman vartalon edessä ja lauteilta meitä katseli kolme alastonta naista. He kyllä lupasivat todistaa, että sinä kosit minua. Myönnän kyllä, että tuo kosinta oli hiukan kiikunkaakun oliko se totta vai ei". Pastorin väri kasvoilla vaihteli punaisesta valkeaan ja takaisin. Susanna naurahti taas:"No jos et ollut tosissasi niin antaa olla. Olisin kyllä mielelläni tullut sinun vaimoksesi. Tunnetaanhan me toisemme jo useamman vuoden ajalta". Pastori E. R. Ehtyväinen ei sanonut mitään.


Jumalanpalvelus kulki omaa rataansa. Tosin pastori takerteli huomattavan usein ja oli ajatuksissaan jota seurakuntalaiset ihmettelivät. Heidä säntillinen ja kunnollinen pastorinsa oli aina yleensä tiptop. Neljää naista etupenkissä asia kuitenkin huvitti suuresti ja he kiusasivat pastoria hymyillään.

Koitti saarnan aika. Pastori oli saanut ajatuksensa selviksi ja aloitti saarnansa:


"Hyvät seurakuntalaistet. Me kaikki olemme erehtyväisiä ja teemme syntiä. Me kaikki. Minä myös. Eilen tein pahasti syntiä Niin ajatuksissani kuin teoillanikin. Ja siksipä haluan pyytää anteeksi teiltä kaikilta ja erityisesti heiltä joita eilen ehkä loukkasin. Syynä oli kokemattomuuteni alkoholin suhteen. Ei! Ei se ole mikään puolustus. Mutta minäkin olen vain ihminen. Ja alkoholi saa minutkin tekemään tyhmiä. Siis antakaa minullekin anteeksi te kaikki. Myös ne ihmiset joita eilen loukkasin. Jumala antaa kyllä minulle anteeksi sillä hän näkee minun olevan tosissani. Onneksi minulla oli suojelusenkelini mukana ja ei pahempaa sattunut. Ehkäpä jopa sattui jotain hyvääkin. Yksi jota minä ehkä loukkasin oli meidän rakas diakonimme Susanna Sievänen. Pyydän häneltä anteeksi tässä ja nyt teidän kaikkien kuullen. Ja lisäksi kysyn häneltä uudestaan saman jota kysyin häneltä jo eilen humalapäissäni. Kysymyksen jonka olisin halunnut kysyä jo aikaa sitten. Tuletko minulle vaimoksi? Nyt kysyn tätä selvinpäin ja vakaasti harkittuani. Siis Susanna Sievinen. Menetkö kanssani naimisiin?

Ja lopuksi voisime laulaa virren "Maankorvessa kulkevi lapsosen tie"


                 

         Musana Sibeliusta