Osa 1osa 2

 

            Opetusta saaressa 3

 

 

 

Kesä jatkui ja vedet lämpeni. Joka päivä he opiskelivat. Ja Nittan oppi matikkaa. Pera nautti joka hetkestä jonka hän oli Nittanin seurassa. Hän oli muutaman kerran aikonut suudella uudelleen mutta aina jänistänyt. Ja hänestä tuntui että Nittankin oli odottanut sitä. Opiskelun välissä he olivat istuneet kalliolla ja keskustelleet tulevaisuuden suunnitelmistaan. Nittan tosiaan halusi opiskella lääkäriksi ja lähteä sitten kehitysmaalääkäriksi jonnekin ulkomaille.

Tälläisen keskustelun päätteeksi eräänä päivänä sitten Pera rohkaistui ja otti Nittania kädestä kiinni ja veti hänet lähemmäksi ja suuteli. Nittan vastasi halukkaasti. Suudelman jälkeen Nittanin pää jäi Peran olkapäätä vasten. He olivat ihan hiljaa liikahtamatta kuin olisivat pelänneet toisen katoavan siinä hetkessä ja kaiken osoittautuvan uneksi.

Tämän jälkeen he suutelivat toisiaan joka päivä niin tavatessaan kuin erotessaankin. Mutta opiskelu ei kärsinyt. Sen he kuitenkin pitivä tärkeimpänä. Mutta nyt he istuivat entistä lähempänä toisiaan ja keskustelutkin kävivät henkilökohtaisemmiksi. Ja myös läheisyyden kaipuu kävi voimakkaammaksi ja he painautuivat toisiaan vasten aina tiukemmin. Pera tunsi Nittanin pehmeät rinnat paidan läpi ja iltaisin hän unelmoi kuinka hyväilisi ja suutelisi niitä.

 

Eräänä päivänä Pera oli huomaavinaan ettei Nittan oikein keskittynyt opiskeluun vaan mieluummin istui kiinni hänessä kietoen kätensä hänen ympärilleen. Loppujen lopuksi hän katsoi tytön kasvoihin ja huomasi Nittanin kasvoissa surun häivän jonka tyttö yritti peittää.

 

- No mikä nyt on? Olet surullinen?

 

-Me lähdetään ensiviikolla reissuun. Munkin täytyy lähteä. Me ollaan siellä ainakin 2 viikkoa. Mun tulee ikävä tätä saarta ja näitä hetkiä... Sua. Mä taidan olla rakastunut sinuun. Mä haluaisin olla näin aina.

 

-Höppänä. Pari viikkoa menee nopeasti. Tuletteko te sitten takaisin tänne mökille? Ja minäkin rakastan sua. Voi että mä rakastankin. Ihan hullua. Mä olen kuin pulloon pistetty ja vähän ravistettu. Iltaisin nukkumaan mennessä sä oot mulla on viimeinen ajatus ja mä toivotan sulle hyvää yötä vaikka sä et sitä kuulekkaan.

 

Nittan vain painautui Peran rintaa vasten. Ja sitten hän nousi.

 

-Nyt mennään uimaan.

 

Ja samalla hän tempaisi paitansa pois. Hän seisoi siinä rinnat paljaina Peran edessä. Pera katsoi niitä ja astui lähemmäksi. Hän kurotti kädellään ja silitti toista rintaa varovasti kuin peläten sen menevän rikki. Nittan nappasi Peran paidan helmasta ja riisui sen pois. He katsoivat toisiaan silmiin kun molemmat alkoivat riisumaan housujaan. Kohta molemmat seisoivat siinä rannalla alastomina katsellen toisiaan. Äkkiä Nittan juoksi veteen.

 

- Viimeinen on vellihousu. Et saa minua kiinni.

 

Pera juoksi perään ja kohta he kietoutuivat toisiinsa siinä rantavedessä. He suutelivat toisiaan ja molemmat tunsivat toisen paljaan ihon kosketuksen. Nittanin katse oli epävarma.

 

- Olet sä koskaan ollut kenenkään tytön kanssa sillai?

 

- En.

 

Pera irrottautui Nittanista. Häntä hävetti. Tiesihän hän että Nittanilla oli ollut poika kavereita useitakin. Nittan otti häntä kädestä kiinni ja vei sen omalle rinnalleen.

 

- Sun on varmaan vaikea uskoa kun mä koulussa olevinaan olen niin kova, mutta kyllä sä olet eka joka mun paljaasen rintaan koskettaa. En mä ole niille kundeille mitään antanut vaikka ne puhuu mitä tahansa. Kyllä minäkin olen neitsyt. Puseron päältä joku on joskus yrittänyt puristella mutta en minä ole antanut niitten mennä pitemmälle. Kyllä minä tiedän mitä sinäkin olet tyttöjen kanssa siellä pukukopeilla tehneet. Vaikka et sinäkään ole tainnut sen pitemmälle päästä. Rinnoista vähän puristellut. Mutta nyt. Nyt minä haluan että sinä olet mulle hellä. Oikein hellä. Ja sillä tavalla että mulla on siellä reissussa jotain muisteltavaa. Mulla on laukussa kortsuja. Ja ne mä ostin muutama päivä sitten kun käytiin äidin kanssa kaupalla. Oli muuten aika vaikea ostaa silleen ettei äiti huomannut.

 

Ja puhuessaan Nittan oli laskenut kätensä alemmaksi ja ottanut Peran kalusta kiinni.

 

- Sulla on ihan kova. Ja se tuntuu isolta. Mennään takaisin tuonne viltille.

 

He siirtyivä viltille ja Pera otti kortsupaketin omasta housun taskustaan.

 

- Mä ostin nämä eilen. Ja täytyy myöntää, että se myyjä katseli vähän hymyssä suin. Mutisi jotain kortsumyynnin kasvusta viimeaikoina.

 

Nittan otti paketin ja avasi sen ja rullasi kumin paikalleen Peran katselellessa. Sitten Nittan kävi selälleen viltille.

 

- Olethan sitten hellä ja varovainen. Mua vähän jännittää.

 

Myöhemmin he loikoivat vielä viltillä. Molemmat alastomina. Pera katseli Nittania ja Nittanista se tuntui mukavalta.

 

- Sä olit hellä. Ei se kovasti koskenut. Ainoastaan alussa. Sä teit minusta nyt naisen. Voi kuinka jo pitkään mä olen halunnut tätä sun kanssa. Kuinkas me nyt koulussa sitten? Meillä on ihan eri kaveripiirit. No kai se sitten suttaantuu? Jotenkin? Kunhan saan olla sun kanssa.

 

Pera leikitteli hellästi Nittanin nännillä pyörittäen sormeaan sen ympäri.

 

- Ja kyllä porukka ja erityisesti opet hämmästyy kun sä yht'äkkiä osaatkin matikkaa. Ja kai ne arvaa. Mehän ollaan aina yhdessä.

 

Nittan hymyili onnellisena kädet niskan takana.

 

- Taitaa loppukesästä kortsumyynti kasvaa tuolla kyläkaupassa.

 

Pera kumartui ja antoi suukon Nittanin nänninpähän ja hakeutuen siitä rauhallisesti huulillaan alaspäin...

 

1243186155_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

 

 

                    Musana Verdin Requim