Syksyllä verkoilla

 

Se on jäässä ja pahasti”, totesi keski-ikäinen mies aamu-uinnillaan. Hän rikkoi käsillään jäätä kahlatessaan veteen. ”Eipä tässä uida”, hän mietti ja laskeutui veteen polvilleen pohjalle tuntien jääpalasten kutittelevan kaulaa. Muutaman minuutin siinä lorviessaan hän vielä ehti ajatella kuinkahan saisi verkot tuolta ylös. Onneksi ei tullut vietyä kauas ja vain 2 verkkoa..

Hän haukkasi aamupalaa ja mietti sulaisiko tuo jää vielä päivänmittaan ja kuunteli säätiedotusta. Luvassa kiristyvää pakkasta sään seljetessä. ” No sinne se on mentävä jäiden sekaan soutuvenheellä”, hän mietti. Vielä keski-ikäinen mies hörppäsi kahvit ja kävellessään kuistilla kurkkasi lämpömittariin. Pakkasta 7 astetta. ”Taas ne säänoidat ja -velhot onnistuivat sössimään selvän asian. Lupasivat eilen lämpöasteita”, hän kirosi mielessään.

Keski-ikäinen mies työnsi veneensä veteen. Ohut rannanjää rikkoutui helposti veneen perän alla. Hän istuutui soutajan paikalle ja käänsi veneen nokan kohti lähintä rannan puoleista poloa. Otti vauhtia ja rannan heikko jää antoi helposti periksi. Päästyään hiukan lähemmäksi jää paksuuntui selvästi mutta meni vielä rikki ilman ongelmia. Polon luokse päästyään hän nosti sen jäiden seasta. ”Näpithän tässä jäätyy”, hän manasi mielessään. Hän irrotti polon ja laski verkonpään takaisin veteen. ”Olisi pitänyt totella aivoitustaan ja laittaa vain yhdellä pololla. Nyt olisi helppo vetää verkko jään alta pois. Mutta kun on tyhmä ja ahne niin ei aina tajua”, hän mietti lähtiessään soutamaan kohti toisen verkon rannanpuoleista päätä kohti. Jää paksuni mennessä kauemmaksi rannasta. Nyt veneen vauhti hidastui ja airot ei enää rikkoneetkaan jäätä helposti. Joutui jo iskemään ne vauhdikkaammin jäähän, että sai aikaan pienen kolon josta ottaa vauhtia. Puolentunnin kuluttua hän oli jo toisen verkon luona ja irrotti siitäkin polon.

Keski-ikäinen mies mietti hetken ja ja otti vauhtia. ”Ja jo on prkle jos ei mene”. Vene nousi jään päälle ja sitten jää antoi periksi ja veneen nokka painui jäiden helistessä alas. Keski-ikäinen mies otti vauhtia lisää. Airot liukasteli jäällä ja välillä irtoilivat hangoistaan. Mutta vene eteni ensin metri metriltä ja sitten lopuksi sentti sentiltä eteenpäin. Välillä vene jäi heilumaan nokan varassa jään päälle ja keski-ikäinen mies asteli veneen nokkaan jolloin hänen runsas elopainonsa rikkoi jään ja taas mentiin senttisentiltä eteenpäin.

Keski-ikäistä miestä jo nauratti koko touhu. ”Kyllä pitää olla hullu kun vielä tässä iässä pitää touhuta tällä tavalla. Jos nyt joku näkisi tuolta rannalta tän touhun niin valkotakkiset miehet kutsuisi”.

Lopuksi runsaan tunnin urakoituaan keski-ikäinen mies pääsi polon luokse ja veti verkon jään alitse. Sormet kohmettuivat kylmästä. ”Ilma on kyllä kuin morsian. Aurinko paistaa ja ei tuule. Syyskuulas ilma parhaimmillaan ja täällä minä jäiden seassa urakoin. Hullu mies?” totesi hän mielessään. Verkko oli tyhjä. Ei kalan kalaa.

Keski-ikäinen mies aprikoi hetken ja totesi mielessään että parasta on mennä jo rikkottua uraa takaisin ja tehdä uusi ura toiselle verkolle. Olisi vähemmän rikottavaa jäätä.

Reilut 3 tuntia aamukahvilta ja hän pääsi vihdoin toisenkin verkon syvän puoleiseen päähän. Hiki valui vaikka ilmassa oli kiristyvän pakkasen tuntua. Taivas oli mennyt pilveen ja alkoi sataa hiljalleen lunta. Ranta peittyi jo valkoiseen lumi peitteeseen. ”Ei syksy ole kuolemaa, vaan luonto käypi uneen, vai kuinkahan se joku lauloikaan. Kyllä suomen luonto on vain kaunis näin ensilumenkin aikaan”, hän mietti katsellessaan ympärilleen tavoittaessaan taas poloa järvestä. Nyt kylmä vesi ei enää haitannut lainkaan. ”Tämän verkon kun nostan pois ja sitten lämmittämään eilistä sapuskaa ja viinit päälle. Ja ehkäpä vielä kahvit ja konjakit”.

Hän havahtui mietteistään kun tunsi verkossa voimakkaan nykäyksen ja toisen. Ja selvää rimpuilua. Olisiko vielä vuoden viimeinen hauki saatavilla. Ja pieni se ei ollut. Siksi voimakasta tuo rimpuilu oli. Nyt ympärillä satava lumi ja pakkanen ja kiroilu jäiden seassa unohtuivat. Vain rauhallisesti vedettävä verkko mielessään ja jännityksen tuoma tunnelma. Verkko tuli jään alla varmasti ja rauhallisesti. ”Onneksi on mutapohja ja tässä ei ole mitään pohjahakojakaan” mietti keski-ikäinen mies mielessään. Rimpuilu yltyi mitä lähemmäksi verkon pää saapui. Aivan verkon toisessa päässä oli kala. ”Miten en huomannut tuota irrottaessani ensimmäistä poloa. Sehän mokoma on aivan verkon päässä ja mikä se on” hän mietti katsoessaan jäiden sekaan, ”Ei se ainakaan hauki ole. Sehän on siika ja iso. Isompi kuin ne eiliset. Sen on täytynyt uida verkkoon sillä aikaa kun nostin tuota toista verkkoa. Onpahan ainakin tuoretta”.

Rannalle päästyään keski-ikäinen mies otti vaa'an ja punnitsi kalansa. ”Kaksi ja puoli kiloa. Ei tässä järvessä noin isoja siikoja ole. Tai siis ole ennen ollut”. Keski-ikäinen mies oli tyytyväinen kalasaaliiseensa. Hän laittoi sen pesuvatiin ikkunan eteen ja täytti konjakkilasinsa ja nosti maljan. Neljä tuntia siihen meni verkkojen nostoon tänä aamuna mutta se kannatti. Keski-ikäinen mies oli tyytyväinen.

1250319958_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

Musana Sibeliusta(Viulukonsertto, Kareliasarja, Satu, Valsetriste)