1264525176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

                                     

 

Olimme nuoria. Vaimoni ja minä. Kävelimme Unkarin maaseudulla pienen kylän laitamilla. Kylä sijaitsi jyrkällä rinteellä ympärillä mustaakin mustemmat kynnetyt pellot. Peltojen päällä roikkui uhkaavan tummaa usvaa. Olo oli painostava.

Kylän yläpuolella rinteellä oli iso talo. Talosta kaikui isänmaalliset sävelet rikkoen painostavaa tunnelmaa. Oli menossa ilmeisesti jonkinlainen Unkarin kansan nousu ja tuo usva peltojen päällä oli jonkilainen sorron kuvajainen.

Kuljimme vaimoni kanssa Tonavan rantaan outoa liukasta betonikourua pitkin. Se oli osa katua mutta miksi se oli kouru? Tonava oli saastunut ja löyhkäsi pahalle. Lähdimme takaisin kylän suuntaan ja kourun liukkaus yritti suistaa meidät jokeen. Oli jo myöhäinen ilta kun saavuimme kylän torille. Usva oli vallanut koko kylän ja ketään muita ei ollut liikkeellä. Eikä missään ollut valoja. Olo oli muuttunut kokoajan vain painostavammaksi usvan tihentymisen myötä.

Torin reunalta löysimme vihdoin majatalon. Kolkutin ovea useaan kertaan ennenkuin ovesta avattiin pienenpieni luukku josta meille huudettiin jotain vihan ja pelon sekaisella äänellä. Emme olleet toivottuja vieraita. Loppujen lopuksi sain selitettyä että olemme suomalaisia matkailijoita ja... Simsalabim. Ovi avautui ja majataloon syttyivät valot. Paikalle riensi nuoripoika joka puhui auttavaa suomea. Koko perhe. Koko majatalon väki kokoontui luoksemme ja iloinen puheensorina täytti talon. Ruokaa ilmestyi isot höyryävät padat pöydälle ja viiniä ja musiikkia. Poika sai solkattua meille kuinka suomalaiset olivat ainoina tukeneet heitä sortajia vastaan. Yritin tarjota ruuasta ja majapaikasta maksua heille. Kaikesta näki, että heillä oli puutetta kaikesta mahdollisesta. Ei puhettakaan maksusta. Loppujen lopuksi sain tahtoni läpi maksusta kun kerroin tarjoavani itse heille ruuan ja juhlan vaikka koko kylälle. Minun pienet rahani olivat heille valtava omaisuus. Nuori tyttö juoksi kylälle ja juhlat siirtyivät torille. Koko kylän väki alkoi kertyä sinne.

Samalla kuvan kerronta vaihtui unessani. Kuva siirtyi kuin kameraan joka loittoni kylästä kauemmaksi. Koko kylä näkyi nyt usvaisten peltojen ympäröimänä. Joka puolelta kylää liikkui valojonoja kohti keskustaa. Ja siellä missä nämä lämpimänkeltaiset, kotoiset valot liikkuivat, niin usva katosi. Kohta koko kylä oli yhtä kaunista kotoista lämmintä valoa ja valon levitessä usva alkoi kadota myös mustilta kyntöpelloilta.

 

Tässä vaiheessa heräsin. Uni ei ollut painajainen.

 

1264525151_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

                 Musana Rachaminovin pianokonsertot 1 ja 2