Aikani kuuntelin nuorena Sibeliuksen 2. sinfoniaa raskainpana teoksena muun kevyen klassisen joukossa. Ja sitten uskaltauduin muidenkin säveltäjien sinfonioihin tutustumaan. Ja tämähän se kolahti. Tchaikovskyn 6. sinfonia herätti toiveita jo lisänimmellään. Pateettinen! TSellainen hiukan erillainen nuori kuin minä oli niin kaikki pateettiseen viittaava kolahti ja tämä osui ja upposi syvälle. Lähtemättömästi. Vielä tänä päivänä kun kuuntelen tätä sinfoniaa niin kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin.

    Jossain vaiheessa tajusin tämän sinfonian kertovan Tchaikovskyn omasta elämästä. Kuten tunnettua hänhän oli seksuaallisesti poikkeava. Ja tuolloin ei varmasti tälläisellä henkilöllä elämä ollut helppoa. Myöhemmin olen lukenut että moni musiikin tutkija on tullut samaan tulokseen.

   1. osa:

   Alkaa haikealla, suorastaan masentavalla melodialla puhjeten sitten voimakkaaseen sisääntuloon herättäen kuulijaansa vaipumasta unenomaiseen horrokseen. Avatuakseen taas kauniiseen valoisaan, toiveita herättävään  melodiaan... Välillä toivoa, lupausta paremmasta ja painumista takaisin synkkyyteen.

 

 

 

   2:osa:

   Alkaa valoisalla lähes valssin kaltaisella poljennolla. Pitkään pidin tätä vain välisoittona mutta tajusin tämän olevan säveltäjän parhaimpien ja onnellisinpien aikojen valssia. Ilon purkausta.

 

 

   3. osa

   Alkaa leikittelevällä melodialla josssa kuullaan voittoa ja tunnustusta saaneen säveltäjän riemua ja fanfaaria ja suitsutusta. Kuuluisuus kiirii ympäri maailmaa ja musiikista pidetään. Puhdasta voittokulkua koko osa..

 

   4. osa

   Todellisuus iskee ja painaa alas. Alkaa suurella masennuksen ylistyksellä. Suorastaan riipaiseva melodia edellisen osan voitonriemun jälkeen. Välillä yrittää jostakin voitto ja ilo taas nostaa päätään mutta masennus palaa aina entistä voimakkaampana takaisin.

 

   Tätä kapelimestaria en ollutkaan ennen kuullut ja täytyy sanoa että levyn etsintä alkaa heti. Tämä esitys iski suoraan sydämeen ja sieluun.

 

   Musana siis Tchaikovskyn 6. sinfonia