Takaisin maan päälle

 

 

Toivo Taivaanranta laskeutui hämärälle kujalle. Hän irrotti siipensä ja taitteli ne siististi isoon urheilukassiin. Hän katsahti vielä ympärilleen ja käveli isommalle kadulle huolettoman näköisenä ja etsi lähimmän hotellin.

Hotellin vastaanotto tiskin takana istuskeli mies tuijottaen televisiota. Muita ihmisiä ei ollut näkyvissä. Ärtyneenä häiriöstä mies kääntyi kohti tulijaa.

 

- Ei ole vapaita huoneita.

- Minulla on varaus nimellä Toivo Taivaanranta.

- En ole ottanut varausta sillä nimellä.

- On siellä. Katso vaikka. Huone 15 ikkuna näköalalla.

 

Mies mulkaisi Toivoa. Hän kuitenkin kurkkasi varauskirjaan ja hämmentyi. Nappasi avaimet lokerosta ja heitti pöydälle.

 

- Osaat kai itse huoneeseen kun kerran tiedät noin hyvin?

 

Toivo Taivaanranta hymyili miehelle ja nappasi avaimet käteensä.

 

- Kiitos!

 

Mies tuijotti epäilevän näköisenä Toivon perään.

 

Huoneessaan Toivo istahti sängyn reunalle ja muisteli viime hetken tapahtumia Taivaassa. Hänellä ja Jumalalla oli ollut hiukan kiivas keskustelu. Minkäs Toivo sille mahtoi ettei viihtynyt Taivaassa. Häntä hermostutti tuo ainainen harpun rämpytys. Se otti korviin. Ja olihan toki pilvellä surffailu myrskyn aalloilla hetken mielenkiintoista mutta ei sitäkään aina jaksanut. Onneksi Jeesus oli tullut paikalle ja puolustanut Toivoa. Jeesus ymmärsi meitä ihmisiä paremmin. Olihan hän ollut täällä aikanaan. Hän olikin kuiskannut Toivolle, että haluaisi myös päästä käymään maanpäällä jossain välillä mutta Jumala ei laskenut. Muistutti vain menneistä tapahtumista.

 

No mitäs tuosta pienestä riidan poikasesta. Jeesuksen avulla oli Toivo saanut luvan palata käymään maanpäällä. Jumalalle tuo Jeesus tuntui olevan heikko paikka. Kokikohan jotain syyllisyyden tuntoja?

Ja tätä Toivo Taivaanranta oli juuri toivonut. Olihan ollut suuri vahinko, että hänen siipien saanti tehtävässään oli täytynyt auttaa tuota Tyttöä. Ja juuri silloin Toivo oli vihdoin rakastunut... Kuoltuaan.

 

 

 

Musana "Radio Rondo"