Hannes Harmaahassu istui punaviiniä juoden parvekkeellaan. Muuten hän oli onnellinen mutta tuon ruumillisen jaksamisen kanssa oli hiukan heikkoa. Suuri ylipaino haittasi. Portaita ei aina jaksanu kulkea ja siispä hän olikin vaihtanut asuntonsakin taloon jossa oli hissi. Hänhän asui nyt kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa. Muut asukkaat olivatkin vanhuksia ja sen takia tänne oli rakennettu hissi.

   Mutta joskus joutui menemään paikkoihin joissa mokomaa mukavuuslaitetta ei ollut ja Hannes väsähtikin joutuessaan kiipeämään rappusia. Hän puuskutti sitten kuin henki loppuisi siihen paikkaan. Hiki virtasi ja olo oli muutenkin kurja.Varsinkin kaikenlaisiin virastoihin meno oli hankalaa. Ovetkin olivat niin kapeita. Ei niistä meinannut mahtua millään.

   Toiveikas ja optimisti hän oli. Hän kyllä varmasti laihduttaisi. Ja kyllä hän siihen pystyisi. Kunhan nyt ensin joisi tämän punaviinin loppuun. Ja sen toisenkin joka odotti kaapissa. Ja olihan hän jo oikeasti aloittanutkin laihdutuksen. Mutta nyt olisi ruoka-aika. Ja Hannes Harmaahassu nousi ylös ähisten käsillään tukea ottaen pöydästä joka natisi uhkaavasti. Hän käveli jääkaapille, otti vähärasvaisen jauhelihan ja alkoi paistamaan sitä oljyssä jota lorautti reippaasti pannulle. Pikkuisen onni ehkä kärsisi tästä huonommasta ruuasta. Mutta jos laihtuisi, hän ajatteli, ja lorautti punaviiniä myös paistinpannulle jauhelihan joukkoon lisäten myös hiukan voita. Vain mauksi.