Road movie

 

 

 

 

Taivas oli harmaa ja valui räntää. Märkää räntää. Tuulilasin pyyhkijät heiluivat yrittäen pitää lasin puhtaana siinä onnistumatta. Tiesin että jokainen ajettu kilometri vei minua kauemmaksi entisestä. Minua vitutti, väsytti ja tiesin tarvitsevani vahvaa kahvia. Bensamittarikin alkoi näyttää tyhjenevää tankkia. Kaarroin siis ensimmäiselle bensa-asemalle.

Asema oli pieni, likaisen harmaa ja ränsistynyt. Hetken luulin sitä hylätyksi mutta sisällä paloi himmeä valo. Tankkasin auton ja ajoin sen syrjään. Astelin sisään ja vilkaisin ympärilleni. Olin ainoa asiakas. Kassan takana tiskiin nojasi ikävystyneen näköinen tyttö. Tytön hiukset olivat pikimustat ja ne oli vedetty pystyyn irokeesikampaukseksi. Hänen kasvojaan peitti paksu pakkeli kerros ja alahuulessa oli rengas lävistys. Lävistys oli hiukan vasemmalla ja ensimmäinen ajatukseni oli että se oli otettu humalassa ja osunut siksi hiukan viereen.

-Paljonko?

 

Tyttö ei vastannut. Katsoi vain.

 

-Paljonko maksaa? Bensa?

 

Tyttö katsoi edelleen ja vihdoin vastasi.

-Kummalta tankilta ja kuinka paljon...? Monta litraa?

 

-Onkos sulla montakin tankkia mistä valita? Muita asiakkaita ei näy.

 

-On käsketty kysyä aina.

 

Tyttö naputteli kassakonetta ja maksoin.

-Ja vielä mustaa vahvaa kahvia. Tosi vahvaa!

 

Tytön kasvoille nousi pirullinen hymy.

-No sitä saat takuulla. Tuo on seisonut tuossa jo 3 tuntia. Jos se ei enää valu pannusta ota lusikalla. Saat ilmatteeks.

 

Otin kupin ja astelin ikkuna pöytään. Tunsin tytön katseen selässäni. Istuin kasvot kassaan päin. Hän katsoi minua estottoman uteliaasti. Minä katsoin takaisin ja tulin paremmalle tuulelle..

-Käykös täällä paljonkin asiakkaita?

 

Tytön ilme muuttui taas happamaksi.

-Aamulla kävi Huttusen Mikko. Tankkasi traktorinsa. Pyysi taas mukaansa mutta en mä sen mukaan lähde. Joutuisin vaan emännäksi rappiotilalle. Ei kiitos. Mä haluun muualle. Kaupunkiin. Ota mukaasi?

 

-Sulla on liikaa meikkiä mun makuun. Olet kuin liikkuva maalipönttö.

 

Sivu ovi aukeni ja sisään astui hoikka lipevän näköinen mies. Viiruviikset ja kaikki.

-Älä lirkuttele asiakkaiden kanssa. Tee työtäs. Aina laiskottelemassa. Pyyhi vaikka pöydät ja lakaise.

 

Katselin ympärilleni. Pöydät olivat siistit ja lattiallakaan ei ollut roskia.

 

Tyttö mulkaisi miestä ja asteli vessaan. Mies käveli kassan taakse, tumppasi tupakan ja koetti selvästi keksiä jotain sanottavaa.

-Siellä sataa?

 

Hetken kuluttua tyttö tuli takaisin. Hän oli pessyt kasvoistaan meikit pois. Hän heitti tiskirätin miehen eteen tiskille.

-Nyt riitti. Mä lähen. Mä otan loparit.

 

Mies asteli oven suuhun.

-Sä et lähde minnekkään. On sentään irtisanomisaika.

 

Minä nousin ylös hörpättyäni viimeiset sumpit kupistani.

-Lähdetäänkö?

 

Tytön kasvoille nousi hymy. Hän oli oikein sievän näköinen hymyillessään. Ulos astuessamme huomasin räntäsateen loppuneen ja aurinko pilkisteli pilvien takaa. Asfaltilta nousi höyryä kun kaarsimme tienpäälle.

 

                                  ------------------------------------------------------------

 

 

Täällä mökilläkin sataa nyt. Piti jotain keksiä. Aloitin tähän juttuun toista ja kolmattakin osaa muttei toiminut. Näin parempi.