Kuva sohvan kankaasta. Mukavan pehmeää. Hyvä ottaa torkut! :))

   Kuva äitini tekemästä ryijystä. Olisin halunnut tämän kaveriksi kuvan koko ryijystä mutta sitten kävi vanhanaikaisesti ja kameran akuista loppui virta.

   Ja tämänhän kaikki tuntevat. Mainosten mukaan ainakin on pehmeää.

 

   Ja perään vielä pieni tarina joka olisi ollut mahdollista tapahtua tämän kuvaus aiheen tiimoilta.

 

   Keski-ikäinen mies lukee aiheen makrokuvaviikolle.

   - Pehmeää... Hmmm... Jess!!!!

  Hän ryntää innoissaan vaimonsa luokse ja alkaa.

    - Hei kultapieni. Tuota tuolla netissä tämänviikon hasteena on pehmeä.

  Hän rykii hiukan vaivautuneena. Vaimo kurtistaa kulmiaan.

    - EI!!! Minä en halua olla mallinasi. Ja eikös se ollut makrokuva? Siis ei minusta saa makrokuvaa.

   Keski-ikäinen mies vääntelehtii.

    -Tuota siis makrokuva. Nii'in. Saishan tuosta sun rinnasta hienon makrokuvan. Sehän on pehmeä ja niiiin mukava. Ei kukaan siitä sua voi tuntea. Ihan vaan lähikuva rinnasta silleen että nänni on ihan epäselvänä taustalla. Vain silleen että sen tunnistaa juuri ja juuri rinnaksi. Ja mikäs sen pehmeämpää on kuin van.. ööö... keski-ikäisen naisen rinta. Siitä tulisi upea kuva.

   - EI!!!

   - No tuota... Entäs sitten peppu. Siitäkin saisi samalla tavalla hienon kuvan. Vako vaan häämöttäisi ihan taustalla epäselvänä ja sun kaunis ihosi kuultaisi tasaisena ja vaaleana etualalla.

   - Keksi parempaa.

   - Jaa. Ei vai? No entäs sitten tuo vatsa ja napa silleen...

  - Kuvaa itseäsi! Sullahan riippuu tuota pehmeää ihan omasta takaa. Vaikkapa tuolla jalkovälissä.

 Keski-ikäinen mies poistuu takavasemmalle loukkaantuneena mutisten.

   - Yritä tässä sitten olla luova ja ottaa hienoja kuvia kun ei saa tukea edes vaimoltaan...