Alkavan viikon olen kevät leskenä. Vein vaimon  äidilleen eilen, ja  perjantaina  käyn hakemassa takaisin kotiin. Elän tämän viikon siis aivan itselleni. Sitä oikein kaipaa joskus "omaa" elämää. Ei tarvitse ottaa huomioon muita. Lisäksi on rauhallista. Ei hoitolapset pyöri jaloissa, vaiika eihän noista nyt niin hirveästi ole ollut haittaa. Meteliä vähän enemmän.

  Niveletkin ovat taas pitkästä aikaa melkein kunnossa. Söi 8 päivän kuurin tulehduskipulääkettä ja nivelet rauhoittuivat.Olin toki myös sairaslomalla. Liikunta vaan jäi liian vähälle. Tuppaa tuo paino nousemaan. Meni hyvin alkanut laihdutus pipariksi. 15 kg ylipainoa rassaa niverikkoisia polvia ja nilkkoja. Täytyy kaivaa pyörä esiin talviteloilta. Pestä ja huoltaa se. Ja eikun polkemaan. Kestäisköhän nuo nivelet vielä työmatkan polkemista. 27km yhteen suuntaan, töiden rasitus ja sit takaisin 27km. Pari kertaa viikossa. Lähtisi tuo paino alas. Toki myös syöminen uudestaan kuriin. Kun nuo nivelet rupee oikein kipunoimaan, niin ruokailu tuppaa karkaamaan käsistä. Kai se on itsensä lohduttamista. Onneksi tuo viina ei ole ongelma.( "hävitän" juomat nopeasti jos niitä on;). )  Ei toki. Eilen muutama lonkero meni ja taas ei tee mieli pitkänn aikaan. Yleensä jää yhteen (1) konjakkiin. Ei vaan tee mieli enempää . En muista milloin olisin viimeksi ollut humalassa.

Onpahan tuossa taas turhaa jaaritusta. Kukahan tuollaista olevinaan jaksais lukea. Mutta itselleni kirjoitankin.
 
Vapaasti Sinuhea siteeraten:
Minä Alastalo kirjoitan tämän. En ylistääkseni jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni herroja, sillä herroihin olen pettynyt. En pelosta enkä tulevaisuuden toivosta, sillä pelko on turhaa ja kuolemattomuutta en toivo. Vaan itseni tähden kirjoitan, ja vain itselleni.