Tällä kertaa vielä pitkän sepustuksen. Uusi näppäimistö onnistui hämäämään ja löin väärää nappia ja sinne se katosi. Täytyy vaan yrittää muistella ja kirjoittaa uusiksi.

   Viiru mokoma sai minutkin ajattelemaan omaa avioliittoani. Millaiseksi se on muuttunut. Tapasin vaimoni vuonna 1972. Asuinpaikkojemme välimatka oli yli 200 km. Seurustelun se kesti hyvin. Olimmehan umpirakastuneita. Intin jälkeen vuonna 1975 muutimme yhteen asumaan. 1977 sitten käväisimme kitkossa. Poika syntyi vuonna 1981 ja tytär 1984. 1986 rakensimme omakotitalon ja siellä asumme vieläkin. Lapset ovat jo lähteneet maailmalle. Asumme siis kahdestaan.  Siis 30 vuotta yhteiseloa. Viime vuodet vaan on muuttaneet meitä. Enne toisen ei tarvinnut oikeastaan pyytää mitään. Toinen aina "luki" toisen ajatuksen. Olimme aina yhdessä. Menimme kaikkialle yhdessä. Lapset vain mukana aina. Ja se olikin mukavaa. Nautimme yhteiselosta ja yhdessä olosta. Koko perhe!
 Nykyään, niinkun olenkin kertonut, lähden mökille mielelläni yksin. Olen kotona mielelläni yksin jne. Viihdyn nykyään yksin. Saan lukea rauhassa. Kuunnella klassista musiikkia rauhassa. Saan siis yksin tehdä mitä haluan. Eihän vaimo kiellä tälläisiä tekemästä, mutta eihän sitä halua kiusata toista. Hän ei pahemmin lue, eikä varsinkaan kuuntele klassista musiikkia. Siis kun hän on kotona tai siis yleensä paikalla, on stereot kiinni, Minä en lue vaan keskustelen hänen kanssaan. Tai katsellaan telkkua. Jos tulen tietsikalle, hän jää yksin yläkertaan. Ei se ole kivaa minustakaan. Tunnen laiminlyöväni häntä. Tässä sitä sitten miettii,että onko minusta tulossa itsekäs, kun haluan lisää omaa aikaa muutenkin vähäisestä yhteis ajastamme? Onko vika minussa? Olenko itsekäs.
 Onko tää nykyinen yhteiselomme kypsynyttä rakkautta vai olemmeko kypsyneet rakkauteemme? Vai olemmeko me kenties tottuneet toisiimme niin, ettemme osaa olla ilman toista? 30 vuotta, muttei suotta. Mutta ehkäpä sitä olisi kiva viel'kerran rakastua kuin nuorukainen ja päihtyä rakkauden tunteesta.

   No siinäpä asiat uudelleen kerottuna. Ehkä tossa oli asian ydin, mutta silloin eka kerralla teksti oli aidompaa.

   Tuosta tulikin mieleeni. Ollessani mökillä tuossa muutama viikko sitten, sain kirjoitus inspiksen. En ole kouluvuosien jälkeen kirjoittanut mitään fiktiivistä kirjoitelmaa. Ei ole edes tullut mieleen. Mökillä nyt kirjoitin parikin pientä juttua. Niitä pitää vielä hioa. Varsinkin toista. Siinä tuli paha lapsus tekstiin ja joudun sitä vähän muuttamaan. Ne jutut kirjoitan sitten toiseen blokiin. Ja en todellakaan kerro blokin nimeä. Hulluhan sellainen keski-ikänen mies on joka kirjoittelee pliisuja rakkaus kertomuksia. Sillä ne on todella pliisuja. (Hekoheko)

   Musana Juice Leskistä