Ja työn merkeissähän se alkoi.  Ja näin joulun alla töitä riitää. Varsinkin kun osaa ottaa sairaslomaa ja niitä sitten paikataan. Niin sitten nytkin kävi. No se töistä.
   Päikkärit jäi tänään vähän kesken kun heräsin puhelimen sointiin. Kaupattiin taas jotain. En edes viitsinyt ruveta tiuskimaan vaan olin kohtelias. En edes maininnut, että herätti mut. Työtäänhän tämäkin soittaja vain teki. Kuka sitä nyt olettaisi jonkun nukkuvan klo 13.46. Itsekin töissä joudun soittelemaan jo klo 09.00 aikoihin. Ja olen kyllä herättänyt aika monia. Anteeksi pyyntöni heille.
  Tuo kirjoitus suoni ei oikein taas toimi. Ei tule mitään pakinaa tai tarinaa mieleen noista haaste aiheista. Mikä lie tyrehdyttänyt tuon luomisinnon. Ehkäpä se tuo arki painaa vähän liian kanssa. Ei jää aikaa mietiskellä tuommoisia. Silloin kun olin sillä pitkällä sairiksella, niin silloin oli aikaa. Ja lomillahan sitä olisi jos vain saisi sitä lomaa. Arki on karu juttu! Se vie voimat. Ei jaksa kommentoida muiden kirjoituksia tai edes vastata noihin mun saamiin kommentteihin. Kiitos niistä nyt kumminkin. On kiva että nää uudet sivut on miellyttäneet. Tai sitten ette viitsi masentaa mua ja haukkua näitä. Nuo omat muksut voisi edes kertoa rehellisen mielipiteensä molemmista blogeista.
  

   Musana Froikkarit