Kiitos vaan noista toivotuksista. Kyllä tämä tästä. Eniten harmittaa kun ei voi lähteä tuonne kirjastoonkaan vielä. Katsotaan huomenna. Tyydyin siis lukeman kolmatta kertaa Waltarin "Neljä päivälaskua". Mukavaa ja rentouttavaa luettavaahan se onkin. Vaimo lähti hoitolasten kanssa kylille ja minä tietenkin laitoin cd-levyn soimaan. Puccinin "madam Butterfly". Otin tuon Waltarin ja luin sen taas kerran läpi. Sehän on aika lyhyt opus. Suosittelen lukemaan. Kertoo "Sinuhen" kirjoittamisen tuskasta ja ehkäpä keinoistakin. En kylläkään suosittele ketään  hulluruohoa ja punaista kärpässsientä liottamaan konjakkiin ja juomaan sitä sotkua. Ei, en todellakaan. Tähän voisi esimerkkinä siteerata vaikka kohtaa ko. kirjasta.
 Kolmen kukonpojan, Adolf, Petteri ja Kustaan laulu Waltarin kirjasta Neljä päivänlaskua:

                    "On turha maata raaputtaa
                      ja kiekua tai kotkottaa.
                     On kylmä maa, jo syksy saa
                     ja mummo veistä teroittaa.
                     Hei, Adolf, Petteri ja Kustaa,
                     muistelkaa pataa mustaa.
                     Ei siipiä voi räpyttää
                     se, jolta katkaistu on pää.
                     Jo ilma verta huuruaa,
                     jo syksy saa, jo syksy saa
                     ja mummo pataa puhdistaa."
 
 Näin siis kukonpojat lauleskelivat raaputellen lastukasoja.

    Tuossahan tuo aika on mennyt tänään. Lueskelin blogeja jo aikaisemmin. Jos tuli oudontuntuisia kommentteja vetoan tänhetkiseen olotilaan ja syyntakeettomuuteen.

   Musana Tshaikovsky