Taas kerran. Olisikohan ollut 15-20 kerta. Aina se vaan tuntuu yhtä hyvältä ellei paremmalta elokuvalta. Hämmastyttävää, että sitä jaksaa katsoa kerrasta toiseen. Muita sotaelokuvia en katso ollenkaan. En pidä niistä. Tämän elokuvan sodanvastaisuus ja reallistisuus(isän kertomaa) tekee siitä sen suuren elokuvan. Kaikkien täytyisi katsoa se ajan ja ajatuksen kanssa. Tekisi meille nykypäivän ihmisille hyvää. Ehkäpä oppisimme jotain.

   Kävimme vaimon kanssa myös lenkillä tänään. Vähän pienempi lenkki kuin sunnuntaina. Kamera oli mukana taaskin. Siitä yksi kuva tähän.21913.jpg
 Hentoa on tuo lunnontyö tässäkin.

   Sain tuon "tonttuvahdin" valmiiksi ja ikkunaan. Tämmöinen siitä sitten tuli.21916.jpg
 Jos vaikka hoitomuksut olisivat hiukan rauhallisempi kun on ikkunassa muistuttaja.

   Näistä tämänpäivän kirjoituksista voisi kuvitella mun olevan kiihko isänmaallinen, mutten sitä toki ole. Olen vain huolissani meidän suomalaisten omasta kulttuurista tässä globalisaation puristuksessa. Meillä on kuitenkin oma kieli ja kulttuuri. Meidän täytyy yrittää vaalia niitä. (vaikka taidan itse ollakin aika kiellen raiskaaja näissä kirjoituksissani) Toista samanlaista  kulttuuria ei ole. Olkaamme ylpeitä itsestämme edes tänä yhtenäpäivänä vuodesta!

   Musana Sibeliusta