Tänään taas sitten fysikalliseen hoitoon. Venytetään nilkkaa sinne sun tänne. Kipurajojen ohi! Ja sitten kauppaan nilkuttamaan. On se niin mukavaa.

   Muuta ei kai taas tule oikeastaan tehtyäkkään. Vähän hoitolasten perään katsomista jne. Jos vaikka tekis lasihommia jos aika ja viitseliäisyys suo. Tuo aika riippuu noista hoitolapsista ja vaimon jaksamisesta.

   SusuPetal: Kirja on upea ja lukaisin sen eilen "vahtiessani" hoitomuksun unta vaimon ollessa ulkona
                    muiden kanssa. Ja teksti oli juuri niin vaikeaa kuin muistinkin. Kehoitan lukemaan jos on
                    jäänyt väliin.

   Pantteri: Tuo yksinhuoltaja äiti on niin pienessä työpaikassa ettei siihen ole mahdollisuutta. Ja tietenkin
                hän tarvitsee rahaa. Iltatyö ja viikonloput ovat "rahakkaampia" palkan puolesta.

   Tohtorix: Minähän lähes punastun... "rakkaani". Tollasta kuulee harvoin nykyään. :)))
                 Kyllähän minä yritän sitä rasittaakin. Asun sentään rinnetalossa ja tietsikka on alakerrassa
                (+sauna ja varsato ja mun kirjoituspöytä ja lasihuone jne.) Elikkä esim. tuota portaiden kävelyä
                 tulee päivittäin yllättävän paljon. Ja lisäksi tuo pihan rinne ym. Elikkä kyllä sitä rasitetaan. Ja
                 nyt sitten lisäksi nuo venytykset.
                    Kiitoksia vaan huolen pidosta Kultaseni. ;)
                    Niin ja tuo kirja... Kokeilleppa joskus lukea tuo "Alastalon salissa".. On aivan "helppoa"
                  luettavaa. Tuskin tätä oli sullakaan koulussa.

   Tienpäällä: En edelleenkään tunnusta tuota hakua. Että se olisi minusta. Säälin sentään ihmisten silmiä
                   sen verran

    Ei musaa