Niintuo varvas. Se murtui jo lapsena en muista mihin. Löin kai juostessa johonkin tuolinjalkaan tai muuhun sellaiseen. Se on vähän lerppu,siis tuo varvas. Helposti mukautuu sivullekin kun taivuttaa. Oikeastaan ei kapinoi. En vaan keksinyt tähän hätään muuta ja aattelin, että on ainakin omaperäinen kuva. ;) Ei siis haittaa elämää mitenkään.

   Tämäpäivä on mennyt noita pienimpiä hoitolapsia katellessa. Juoksevat syliin itkemään kolhujaan. Toisella kokoajan ikävä äitiään. Olen sen verran pehmo mies, etten henno antaa kovasti itkeä pienten. Mukavaltahan se tuntuu kun pikkiuset luottavat ja painavat päänsä mun olkapäätä vasten. Ja onhan vaimollakin helpompaa, kun vähän auttelen. Kyllä noin pienet kuuluisi hoitaa kotona.

   Vaimo on nyt ulkona hoitolasten kanssa. Imuroin äsken yläkerran ja laittelin paikkoja kuntoon. Täytin astianpesukoneen ja muuta pientä siivousta. Teen kyllä näitä muulloinkin mutta pitää keksiä jotain kirjoitettavaakin tänne.

   Taas noita hakulausekkeita:
  - Ylihuolehtiva äiti.    Onkohan tuollaisesta tullut joskus kirjoitettua. En muista
  - Veronican kuvat.   Liittyy vissii siihen elokuvaan... ehkä?
  - Tapetit irti.            Minä ainakin olen syytön. En tunnusta repineeni.
  - Ottaa osaa suruun ruotsiksi.    Tällä blogilla ei ruottia puhuta!!!
  - Adressi Mikalle.             En osallistu.
  - Huumori kaavake.        Minkalainenhan sekin on. Anotaankohan sillä huumorin tajua?
  - Saunassa.                  ??????
  - Vaimon 50-vuotis lahja.    Eikös aviomiehessä ole lahjaa tarpeeksi?
  - Miksi baletti kuluttaa niin vähän kaloreita.            Katsoessa vai tanssiessa?
  - Puuceen taulu.      ???


 
    Musana hiljaisuustta