Elegia  laittoi lukijoilleen haasteeksi näyttää lempikuvansa. Heitti pahan haasteen. Mahdoton vastata tuohon. Fiilikset ja kuvan tarkoitus määrää niin paljon...

Niin. Mikäs se lempikuvani olisikaan. Tämä on yksi. Ei ehkä kuvauksellisinpia tai taiteellisinpia mutta kuvaus hetkikin määrittelee niin paljon. Tämä tilanne tuli vastaan noustessani järvestä kohti saunaa rinnettä ylös. Ja tietenkin nakuna. Odotin vain koska tuon poikasen viirupöllöemo iskee kyntensä niskaani. Kiersin sitten kuistin kautta tupaan hakemaan kamerani ja söpöläinen seisoi edelleen paikoillaan luullen ilmeisesti ettei häntä huomata kun ei liikahda. Kuva tässä käsittelemätttömänä.

 

   Käsitellyistä kuvista tämä miellyttää silmääni eniten.

 

   Tätä on siis rajattu, suurennettu, kontrastia lisätty ja valoisuutta myös.

 

   Yritin jo eilen lattaa nämä kuvat tänne blogiin, mutta ei onnannut. Esikatselu ja tallennus ja julkaisu heitti vain minut kojelaudalle ja kirjoitus katosi bitti avaruuteen. Toivottavasti nyt onnistuu.

 

 

   Ei musaa tälläkään kertaa