Koskien tätä nyky elämääni. Kahdesta jouduin valitsemaan...
Olisiko se se hiljaisuuden hetki jonka koen mökillä yksin ollessani keväisin ja syksyisin. Hiljaisuutta voi todellakin kuunnella. Hiljaisuus on äänistä suurin ja ikäväkyllä katoava luonnovara.
Vai se kivuton aamu jonka koen avantouinnin jälkeen. Kun yhteenkään nivellen ei satu. Se tunne on autuaallinen!
Musana edelleen Bachin urkumusaa
Kommentit