Hiukan tuo syömis kontrolli petti. Tuli nyt kahtena iltana syötyä tummaa suklaata ja juotua konjakkia. Ne kun on vaan niin pi... hyviä yhdessä. Se on yksi mun suurimpia nautintojani. Meinaan... nautiskella noita. Vielä kun tuli nautiskeltua aivan illalla ennen nukkumaan menoa.

    Joku sanoi suklaasta töissä, että hän korvaa sillä seksin puutteen. No eihän tota nykyään tule harrastettua niinkuin silloin ennen nuorempana, mutta ei sitä nyt kai sentään ihan puutteessa elä. Hyvää se on kumminkin, meinaan molemmat. Sekä seksi että suklaa ja konjakki. Eihän sitä enää ole rakastunut kuin nuorena oli. Enkä taida oikeastaan kaivatakkaan.

   Tuolla eräällä toisella blokilla eräs  50- vuotias rouva V kertoo rakastuneensa kuin teinityttö. Kivahan se jos se auttaa kestämään tätä keski-ikäisen hidasta "tylsistymistä". Meikäläinen sitä yrittää mulla keinoilla. Kun ei ole enää rakastunut vaan tottunut toisen läsnäoloon, täytyy sitä vain etsiä noita virikkeitä muualta. Minun piristeeni ovat nuo yksinäiset mökki reissut. Silloin tarvitsee huomioida vain itsensä. Omat tarpeet ovat silloin päällimmäisenä. Koko 30-vuotta, joka ollaan asuttu vaimon kanssa yhdessä, olen huomioinut ensin vaimoa ja sitten lapsia. Oman itsensä sitä on unohtanut kokonaan. Nyt kai sitten on aika siihen. Mulla tosin vaimo ei kyllä hyväksyisikään toista naista. Mutta niinkuin sanoin, en kaipaakaan sitä toista naista siihen. Elämä olisi aivan liian sotkuista. Kuinkahan tämä rouva V suhtautuisi miehensä mahdolliseen toiseen naiseen? Pakkohan hänen olisi se hyväksyä. No eihän se minulle kuulu. Kivahan se, jos heillä onnistuu ja he kaikki kolme ovat onnellisia.

    Liikunta on nyt tosiaan jäänyt vähiin. Olen oikeastaan kokoajan aika väsynyt. Syön kyllä monipuolisesti. Saan varmasti kaikki vitamiinit ja hivenaineet mitä tarvitsen. Silti väsyttää kokoajan. Onkohan ne noi työvuorot, jotka vievät kaiken mehun. Vai onko se työhöni kyllästymistä. Vai koko elämääni kyllästymistä. Olenkin välillä funtsinut tuota kuolemaa. En sitä pelkää. En nyt sitä suorastaan toivokkaan, mutta tuntuu kuin olisin jo saanut elämältä sen mitä mulle on tarkoitettu. Ei mitenkään loisto suoritus, mutta kai sen oman tarkoituksensa ajaa. Ei kai mun elämällä tän kummempaa tarkoitusta ollutkaan. Kasvattanut kaksi fiksua lasta. Siinäpä meikäläisen elämän tarkoitus vissiin oli. Ehkäpä elämästä olisi voinut nauttia enemmänkin. Ja onhan tuota vielä ehkä jäljelläkin. Hyvässä (huonossa) lykyssä vielä yli 30-vuotta. On siinä kestämistä.

   Musana Claccik FM UK.