maanantai, 13. helmikuu 2006
Töitä riitti
Joku tuolla jossain omalla blogillaan puhui meistä kommentoijistaan virtuaali perheenä. Olemmeko me kaikki täällä kirjoittavat yhtä suurta virtuaaliperhettä? Tuskin nyt ihan kaikki, mutta kyllähän samat ihmiset kommentoivat toisilleen aika pienessä piirissä. Tunnemme toisemme kirjoitusten perusteella. Olemmeko me sitten sellaisia kuin annamme kuvan itsestämme? Annammeko me itsestämme paremman vai totuuden mukaisen kuvan? Olemmeko me ehkä ulkokultaisia ja parannamme omakuvaa täällä? Esitämmekö itsemme sellaisina kuin haluaisimme olla? Siinähän sitä miettimistä.
Mutta totuushan on, ettemme me tiedä toisistamme muuta kuin sen mitä itse kirjoitamme. Kuinka mun lukijat esimerkiksi tietävät leivonko mä itse vai valehtelenko minä?(kyllä mä leivon) Täällä olisi helppo esittää vaikka mitä, eikä kukaan välttämättä tiedä onko väittämät totta. Olkaamme siis varovaisia. Ei sitä koskaan tiedä. Tosin itse uskon mielelläni, että olemme vilpittömiä. Ja eikai siitä ole mitään vahinkoakaan vaikka joku esittäisi jotakin ihmeellistä itsestään. Mahdollisuus toistemme tapaamiseen on aika pieni.
Tuo oli nyt sellaista spekulointia. Ei sitä kannata ottaa kovin vakavasti. Ainakin tää toimii pienenä terapiana kun tänne kirjoittelee. Selkeyttää omia ajatuksiaan. Ja kuulee mitä muutkin ajattelevat samoista asioista. Nuo kommentit ovat kivoja. Itse olen aika huono kommentoija. Ajatuksen juoksuni on hidasta ja tahmeaa ja takkuaa jatkuvasti. Parhaat kommentit keksin vasta seuraavana päivänä. Yritän kuitenkin kovasti. :)
Ei musaa tällä kertaa
Kommentit