Tälläinen mitäänsanomaton hyväntuulen tarina. Tanssii tähtien kanssa innoittamana.


                                              Hyvän tuulen tarina

 


Toivo astui diskon ovesta sisään. Katse haki Kaisaa. Kaisa oli juuri hakemassa juotavaa baaritiskiltä. Toivo kiilautui viereen ja tilasi itselleen keltaista jaffaa. Kaisa vilkaisi häneen, hymyili ja mutisi jotain jaffapojasta. Toivo ei saanut sanaa suustaan ja seurasi vain katseellaan kun Kaisa siirtyi omien kavereidensa seuraan. Jo tuo hymy ja mutinakin oli enemmän kuin Toivo oli odottanut koko illalta. Eihän Kaisa tuntenut häntä. Hänhän oli vasta muuttanut kaupunkiin ja aloittanut opiskelut samassa koulussa kuin Kaisa. Toivo etsi itselleen paikan sopivasta kohtaan nähdäkseen Kaisan.

Eihän hänkään tiennyt Kaisasta oikeastaan mitään. Oli vain nähnyt tämän pelaavan korista ja kuullut Kaisan tsemppaavan porukkaansa parempaan peliin. Hyvällä huumorilla Kaisa oli sitä tehnyt. Siitä Toivo oli pitänyt. Ja Kaisan liikkumisesta. Se oli kuin tanssia. Kevyttä ja ketterää. Heti oli Toivo mieleen tullut, että tuon tytön kanssa olisi kiva tanssia kilpatansseja parketilla. Hän oli yrittänyt urkkia kavereiltaan tietoja Kaisasta. Ei kuulemma Kaisalla ollut poikakaveria. Harrasti vain jotain tanhua tai sellaista. Kaikki iskuyritykset tuohon kaunokaiseen kilpistyivät kuin muuriin. Pojat pitivät Kaisaa aika ylpeänä. Ei se käynyt missään diskoissa tai muissa riennoisssa missä muut nuoret kävivät. Ja sehän tieto innosti Toivoa entistä enemmän. Ei hänkään yleensä tälläisiin paikkoihin eksynyt.

Nyt hän oli tullut tähän diskoon ja Kaisakin oli täällä. Ja sen takia myös Toivo. Hän oli sattumalta kuullut Kaisan ja sen kavereiden juttelevan jostain ohjelmasta täällä diskossa ja tulevan tänne sen takia. Ja nyt myös hän oli täällä. Jos jotenkin saisi yhteyden tuohon Kaisaan. Hän oli kyllä aika onneton tyttöjen iskijä. Hän aina meni hämilleen niiden seurassa.

Samassa tiskijukka alkoi kertomaan poikkeus ohjelmasta. Muutaman tanssin ajan soitettaisiin vanhempaa tanssimusiikkia, kun paikallinen tanssikerho halusi mainosta itselleen. Halusivat lisää jäseniä ja ertyisesti poikia. Tyttöjä oli enemmän ja haluttiin poikia kerhoon mukaan. Ja nyt soitettaisiin mutamia valsseja ja tangoja ja tanssikerholaiset esiintyvät ja tanssivat. Jos yleisön joukossa olisi tanssitaitoisija poikia niin saisi hakea tyttöjä tanssiin. Varsinkin eteen tulevat parittomat tytöt kaipaavat kavaljeereja.

Toivo terästäytyi heti. Kaupungissa olikin tanssikerho. Sitä hän ei tiennyt. Hän katsoi kun Kaisakin siirtyi tanssilattian reunalle seisomaan. Ennekuin ajatus oli edes kypsynyt hänen päässään, niin hänen jalkansa johdattivat Toivoa kohti tanssilattiaa ja kohti Kaisaa. Hän raivasi tiensä uteliiaana seisovan porukan läpi suoraan Kaisan luo ja pokkasi kohteliaimman kummaruksensa ja pyysi luvan saada viedä Kaisa tanssiin. Kaisa katsoi yllättyneenä Toivoa silmiin ja niiasi koheliaasti ja mutisi taas jotain jaffapojasta. He siirtyivät lavan keskelle juuri kun tango alkoi. Ja Toivo vei. Hän laittoi koko taitonsa peliin ja Kaisa totteli hänen taitoaan. Toivo ja Kaisa liisivät parketilla kuin olisivat aina tanssineet yhdessä. Jokaista Toivon pienintäkin liikettä Kaisa seurasi kuin noiduttu. He liisivät parketilla kuin yksi ja sama henkilö. Tangon loppuun Toivo vielä taivutti Kaisan lähes siltaan ja Kaisa taipui. Hänen pitkät hiuksensa koskettivat lattiaa vartalon taipuessa kaarelle. Toinen tango alkoi hetiperään ja he eivät ehtineet sanoa mitään toisilleen. Nyt Toivo rohkaistui lisäämäään enemmän kilpatansi osia mukaan ja Liisa seurasi johdatusta. He eivät huomanneet muiden syrjään siirtymistä. He eivät huomanneet tanssivansa kahdestaan lavalla. He tanssivat vain toisilleen ja yhdessä.

Tangon loppuessa he havahtuivat suosion osoituksiin. Toivo tarjosi käsivartensa Liisalle ja johdatti tämän keskelle lavaa ja he kumarsivat yleisölle. Ja sitten alkoi valssi. He keinuivat ja nauttivat tanssista. He eivät olleet vieläkään puhuneet toisilleen sanaakaan. He vain tanssivat.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin valssitkin ja alkoi normaali diskojytä hakkaamaan. Toivo tarjosi Liisalle juotavaa. Liisa otti cokista ja hän jaffaa. Liisan kaverit kävivät kysymässä josko lähdettäisiin pois. Liisa vastasi vain, että Toivo oli luvannut saattaa hänet. Toivo ei kyllä ollut ehtinyt vielä edes sellaista kysyä, mutta se kyllä sopi hänelle enemmän kuin hyvin.



Musana edelleen Viikate