60 päivää

                         eli erään lyhyen seurustelun tarina.



                                 Esipuhe


Seuraavassa tarinassa on siteeksi asti tosiasioita. Tosin tarina ei tapahtunut kirjoittajalle eikä siten kirjoituksen minä henkilölle. Kirjoittaja oli kyllä osin mukana. Muunmuassa ensimmäisessä kolarissa. Mutta kirjoittaja ei siis ollut se kuski. Kirjoittajalla ei ollut silloin edes ajokorttia vaikka ikää olisikin ollut tarpeeksi. Kortittomuus taas johtui ihan puhtaasta köyhyydestä elikkä kroonisesta rahapulasta. Kirjoittaja oli siis enemmänkin sivustaseuraaja. Tai oikeastaan takapenkkiläinen.

Tapahtuma-aikahan on tietenkin kirjoittajan hamaisessa nuoruudessa silloin joskus aivan liian pitkä aika sitten. Elikkä ihanssa nuoruudessa. Elikkä yli 35-vuotta sitten. Ja jo tämän kaukaisen menneisyyden takia en voi kertoa tapahtumia tarkasti totena, koska ihmisen muisti on vaillinainen ja muistammehan toki vielä senkin tosiasian, että muisto kultaa menneisyyden. Elikkä muisti on ihanan armelias.

Tapahtumien aikajana ei ollut tietenkään 60 päivää. Kirjoittajan vain piti saada tämä mahtumaan tuohon pakinaperjantain haasteeseen jollakin tapaan, joten kirjottaja rajasi sen aikajanan 60 päivään. Oikeastaan tuo ihanan armelias muisti ei suostu muistamaan kuinka pitkään tuo seurustelu jatkui todellisuudessa. Tai oikeastaan. Tiesiköhän kirjoittaja oikeastaan tuota kestoa ollenkaan? Hänhän ei ollut tuo seurustelija vaan sivustaseuraaja elikkä se takapenkkiläinen.

Tapahtumat sijoittuvat erääsen itäsuomen pikkukaupunkiin. Tai siis no... sanotaan suoraan, koska tapahtuma paikoista ainakin paikalliset voivat päätellä kaupungin... Niin ja miksei muutkin osaa päätellä, koska mukana on myös tuo suomalaisista nähtävyyksistä tunnetuimpia eli Koli. Kaikki lukijathan tietävät Kolin. Tapahtumat siis sijoittuvat Joensuuhun. Ja sen ympäristöön.

Mutta sitten itse tarinaan. Kaikki siis alkoi eräänä kauniina lämpimänä kesäisenä päivänä...



                                   60 päivää

                  eli erään lyhyen seurustelun tarina.




Olimme ajaneet kaverini Paavon kanssa kaupungin ulkopuolelle pitkin valtatietä ja kyttäsimme liftareita. Siis sellaisia nätimpiä tyttöjä joita nyt siihenaikaan liftasi usein tienposkessa ihan huvikseen. Kukaan ei vain suostunut nousemaan Taunukseemme. Ehkäpä syynä oli pieni kokeemme. Olimme liimanneet autoni peräpeiliin Sulttaani-kondomin mainoksia ja ajoimme aina näiden tyttöjen ohi juuri sen verran, että he näkivä t tarrat. Ja kaikki liftaritytöt kääntyivät pois havaitessaan tarrat ja jäimme siis tässä vaiheessa vaille seuraa........


                       ***********************************************


No joo. Oikeastaan kannattaa julkaista tämä tarina vasta sitten kun se on kokonaan kasassa. Nyt ei ole vielä tuon enempää. Palataan asiaan lukusalin puolella sitten kun olen saanut tarinan kasaan...

Eikohän tämä pakinasta riitä... ;)

     Musana Viikate