Pedron joulu

Pedro Vähämäki Nousi ylös ja meni katsomaan uunissa paistuvaa kinkkua. Hyvältä näytti. Nyt se oli juuri sopivasti aavistuksen ylikypsää. Juuri sellaista josta Pedro piti. Ei sellaista kuin vaimo oli joskus paistanut. Pedro huokasi. Kyllä hän olisi mieluummin pitänyt kuitenkin vaimonsa. Mutta ei. Sairaus ei antanut sitä ja eilenhän Pedro oli viimeksi käynyt haudalla viemässä kynttilän palamaan lyhtyyn. Hän oli pyytänyt vaimoltaan luvan paistaa kinkun sellaiseksi kuin itse halusi ja vaimo oli antanut luvan. Niin ainakin Pedro uskoi.

Hän otti kinkun uunista ja jätti sen rauhoittumaan keittiön pöydälle. Hän meni takaisin makuuhuoneeseen ja vaihtoi pyjamansa koti vaatteisiin. Hän veti vielä takin ylleen ja kävi täyttämässä lintulaudan auringonkukan siemenillä. Lehteä ei tullut tänään tänne maalle. Sisällä hän laittoi kahvin tippumaan ja leikkasi ruisleivästä paksun siivun. Laittoi siihen paksulti oikeaa voita, muutaman kinkkusiivun ja juustoa. Hän ei malttanut odottaa kahvin tippumista loppuun vaan kaatoi kesken tippumisen sitä kuppiinsa. Pedro kävi aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen hän vielä siivosi kotiaan. Pitihän jouluaattona olla siistiä. Hän lakaisi lattian ja pyyhki pölyt kaikista valokuvista. Jokaista kuvaa hän kohteli hellästi ja katsoi ne kaikki läpi. Niin lastensa kuvat kuin hääkuvansa. Hääkuvaa hän katseli pitkään. Hän kaipasi vaimoaan. Tämä joulu oli ensimmäinen 40:een vuoteen jonka hän vietti yksin ilman vaimoaan.

Siivottuaan hän katseli televisiosta "Lumiukon". Niin he olivat vaimonkin kanssa aina tehneet. Se oli traditio josta hän ei tahtonut luopua samoin kuin myös hiukan myöhemmin tuleva "Ihmeellinen elämäkin". Välissä tuli myös Turusta Joulurauhan julistus. Senkin hän katsoi televisiosta. Ohjelmien jälkeen hän läksi ulos päiväkävelylle.

Hänen tullessaan päiväkävelyltään alkoi jo hämärtää. Pedro otti jääkaapista lanttu-, porkkana- ja imelletyn perunalaatikon. Lisäksi kraavilohta ja tottakai myös pikariin votka snapsin. Hän laittoi pöydälle kynttilän palamaan. Hän istuutui pöytään syömään ja katseli ulos ikkunasta. Ja hän mietti siinä yksin istuessaan, että tänä jouluna ei tullut edes lunta.

Musana Viikate