Juhlaperinne muistoja





Lapsena tärkeimmät juhlat olivat toki joulu ja pääsiäinen ja uusivuosi siinä sivussa. Vappua ja juhannusta ei meillä pahemmin juhlittu. Ne meni siinä ohessa. Mutta ei siis ollut alkoholi ongelmiakaan.

Joulu oli toki tärkein. Äitimme oli luterilainen. Ei toki mikään varsinainen uskovainen joten juhla oli sangen maallinen. Elikkä saimme lahjoja ja hyvää ruokaa ja juhlatunnelmaa ilman uskonnollisia velvollisuuksia. Aattokirkossa kävimme jos halusimme. Ei äitimmekään jokavuosi käynyt. Jos hän lähti niin yleensä me menimme mukaan. Tälläisellä reissulla näin elämäni ensimmäisen munkin. Jäi mieleen lähtemättömästi. Lunta oli kaikkilalla ja vastaan asteli mustakaapuinen ja harmaapartainen mies. Eikä se todellakaan ollut joulupukki. Isä vielä vaihtoi hänen kanssaan muutaman sanan. Tunnelmaahan se loi.

Pääsiäinen meillä olikin sitten erillainen kuin muilla kavereillani. Isäni oli ortodoksi ja sen mukana ortodoksiperinteet. Toki taas ilman ikäviä velvollisuuksia. Ei ollut sitä paasto-aikaa. Lapsina välillä kävimme kyllä yökirkossa koska isämme kuului kirkkokuoroon. Joten ”kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti” on toki tuttua tutumpi. Myöhemmin kun isäni lopetti kuoron niin seurasimme jumalanpalvelusta tv:stä. Tai seurasimme ja seurasimme. Yleensä se soi taustalla meidän syödessä täpötäydestä ruokapöydästä vaikka meillä ei ollutkaan sitä paasto-aikaa. Ja ruokaa oli monenmoista. Kanakeitolla ja kaalipiirakalla aloitettiin. Ja sen jälkeen pöytään kannettiin paistettua kanaa, savusiikaa, silliä ja paljon muuta. Juomana meillä lapsina oli keltaista jaffaa. Myöhemmin kokista tai mitä halusimmekaan. Arkenahan ei siihen aikaan limsasta kuin haaveiltu.

Niin. Aina vähän ennen joulua ja pääsiäistä isä vei meidät kauppaan ja saimme kaikki lapset valita mieli limppaamme. Neljä pulloa kukin. Pieniä pulloja toki ja sen piti riittää koko juhla-ajan. Siis useamman päivän.

Palatakseni tuohon pääsiäiseen. Ruokajuomiin vanhemmillamme kuului viini ja snapsi. Ja me lapset saimme tuon snapsin myös aika nuorina. Toki vain puoli snapsilasillista. Muistaisin, että ekakerran taisin olla alle kouluiän. Ja se vajaa puolilasillista kihahti päähän. Tästä muistosta en ole varma. Puhun siis todellakin vain snapsipikarista!!! Ja viinikin tuli sitten myös jossain vaiheessa mukaan. En muista koskaan vanhempieni olleen varsinaisesti humalassa.

Ja ruokailun jälkeen sitten saimme ne pääsiäismunat joita meillä olikin huomattavasti enemmän kuin kavereillani. Rikkaammat sukulaiset laittoivat meille jo ennen pääsiäistä postipakketina valtavan suuria suklaamunia joita ei saanutkaan sieltä pikkukaupungista. Ja munia oli paljon. 15-20 munaa parhaimpina vuosina. Munien sisällä oli silloin sormuksia, ranne- ja kaulaketjuja. Krääsäähän ne oli mutta jotenkin ne tuntuivat mukavimmilta kuin nykyiset muovikasattavat. Hämmästyttävää etten muista mitä poikien munissa oli. Nämä tyttöjen krääsät muistan oikein hyvin ja me pojat yleensä annoimme omamme siskoillemme.

Munien jälkeen sitten joskus 4-5 aikaan yöllä keitettiin vielä kahvit ja söimme Paśhaa ja gulitśaa. Ja pasha ei ollut mitään ostokamaa vaan se tehtiin itse päivää kahta ennen pääsiäistä. Mutta se onkin taas ihan omalukunsa sen teko. Työlästä oli tehdä mutta se maku! Ei sellaista saa nykyään mistään. Meillä on tallella se alkuperäinen reseptikin mutta tuskin meistä lapsista sitä enää kukaan tekee. Sääli!