Viikonloppu alkaa olla sitten ohi. Meni aika nopeasti. Kotitöitä tehdessä. Tänään haettiin niitä polttopuita. Kaksi peräkärryllistä. Noin 3,5 kuutiota. Nyt ne odottaa tuolla pihalla vajaan vientiä. Pikkuisen tuntuu nivelissä, mutta yllättävän vähän. Ei ehkä tarvitsisi ottaa edes tabuja mutta otan varmuuden välttämiseksi. Jos vaikka ei särkis sitten huomennakaan tän enempää. Sais sitten niitä puita tuonne vajaan. Kuivaa puutahan se on. Kevyttä tavaraa. Helppo kuskata kottikärryllä.

   Muuta ei tänään sitten oikein ehtinyt tehdäkkään. Formuloita kattelin siinä toisella silmällä. Ei oikein innostanut. Saunottiin myös. Vähän rentouttaa lihaksia. "Kilpatanssut" katsoin vaimon ilona. Oikeat voittivat. Kyllähän he parhaita tanssioita  olivat. Elstelä ja tää poika, kuka lieneekään, olivat kylläkin parhaat esittäjät.

   Civiäkin vähän pelailin, mutta vain vähän. Vain hiukan toistatuntia.
  
    Kiitokset kaikille kommentoijille. Kyllähän tuo välillä on vaikeeta myöntää ettei oikein pysty kaikkeen. Tai pysty ja pysty. Kyllähän sitä oikeastaan pystyy, mutta myöhemmin se kyllä muistuttaa nivelkipuna tekemiset. Tässä on vaan ruvennut pelkäämään kuinka kauan sitä voi asua omakotitalossa? Tekemään kaikki huoltohommat ja polttopuut ja sellaiset. Kerrostaloon en enää sopeutuisi. Musta alkaa tosiaankin tulemaan erakko. En haluaisi olla edes naapureiden kanssa tekemisissä vaikka ihan mukavia ovatkin. Haluaisin olla ihan omissa oloissa tapaamatta oikeastaa ketään. No lapseni ovat tietenkin aivan eriasia. Heitä tapailee aina mielellään.
   Leipominen on tosiaankin kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Varsinkin kun saan tehdä sitä aivan yksin. Laitan soimaan mielimusaani(eilen Annaa) ja annan ajatusten lentää muissa maailmoissa. Se on rentoutusta viimeisen päälle. Tosin siitäkään nää näppien nivelet eivät tykkää. Mutta eipä nuo näytä tykkäävän mistään muustakaan. Otetaan vaan tabuja. En voi vaan ollakkaan. Jotain täytyy tehdä.

   Nyt nää näpit alkaa olla taas sen verran kankeet, että paras lopettaa tää näpyttelykin.

   Musana Annaa