Työpäivä oli tänään kuin kesällä. Toitä mukavan leppoisasti. Vaihteeksi näinkin. En pane vastaan vaikka jatkuisi. Sain vihdoinkin aikaiseksi tilattua ajan työterveyslääkäriin. Jos sais jotain kipulääkettä noihin niveliin. Olkapää rupeaa polttelemaan aika mukavasti. Varsinkin tuo leposärky on ärsyttävää. Ei se ole kovaa mutta jotenkin raastavaa. Liikkeessä sitä ei niin paljon huomaa, mutta levossa se kiusaa. Myös lonkka alkoi kiusata jo töihin mennessä. Töissä tehdessäni istumatyötä, niin siihen jomotti jatkuvasti. Ei saanut loppumaan vaikka kuinka vaihtoi asentoa. Jos nyt saisi vaan jotain kipulääkettä. Ja tietenkin tuota Arthrylia. Jos sekin vaikka auttais.

   Lukiessani tuon Marjakehrääjä Mehiläisen juttua, niin tuli mieleeni, että kai minunkin pitäisi olla kiinnostuneempi noista vaimon asioista ja harrastuksista. Olenkohan minäkin "laiminlyönyt" häntä? Ongelmana vain on, ettei vaimollani oikeastaan ole harrastuksia. Ehkäpä tuo sisustus ja sisustuksen vaihtointo on sellainen. Minä kun en ole oikein innostunut ja kiinnostunut verhojen ja mattojen vaihdosta vähänväliä. Puhumattakaan huonekalujen siirrosta. Enhän aina ole edes huomannut verhojen vaihtumisia. Olenhan minä yrittänyt jutella hänen työstään ja kuunnelut juttuja päivätapahtumista ja hoitolasten toilailuista. Nehän on välillä oikeastaan aika kiinnostaviakin. Mutta riittääkö se? Täytyisi siis yrittää kiinnittää enemmän huomiota vaimoon ja hänen tekemisiinsä. Parannettavaa siis löytyy. Kyllä minä olen sentään kysynyt minkälaisia ja minkä värisiä lasitöitä  hän haluaisi seuraavaksi. Sopisivat sitten paremmin sisustukseen. Viimeisin toive olisi joku työ sen kurkkivan tontun tilalle. Suunnitelmissa olisi samalla tavalla kulmaan sopiva kukkakimppu hehkuvan punaisin kukin. Ehkäpä peräti kaksi. Molempiin kulmiin.

   Kiitokset Marjamehiläiselle vaan vinkistä. Olet aivan Ihana. Muutenkin sun blogisi kuuluu minun mielilukemistoon.
  Täytyy kyllä sanoa, että jos minun vaimoni upottaisi kätensä saveen tai tekisi mitä tahansa vastaavaa taidetta, niin mut ois vaikea pitää poissa ateljeesta. Olisin siellä varmaan vaivaksi asti. Töissähän ne sanoo mua "kultturelliksi". En tiedä siitä, mutta kyllä minä arvostan taidetta. Taide on tien näytäjä muulle yhteiskunnalle. Se yrittää pitää ihmiset edes jotenki järjissään. Nykyään taiteen arvostus on laskenut ja tuntuu ihmisten järkikin olevan laskussa. Taiteen tehtävä olisi herättää ihmiset ajattelemaan nykymenoa ja sen seurauksia.   Tahtoo vain olla, että nykyään taide on pelkästään viihdyttämistä. Vaatimus on kova. Sen tiedän ja epäilen onnistumista. Mutta toivotaan parasta.

   Musana Anna Netrebko