Odotusta

 

 

Petteri Vähäveri heräsi yltäpäältä hiessä. Hän katsahti viereensä mutta vaimo ei ollut siinä. Eipä tietenkään. Petteri vilkaisi kelloa. Vasta 3.15. Hän nousi ylös ja käveli vessaan ja istuutui pöntölle. Hän huokaisi raskaasti. Ei tästä tule mitään. Jo neljäs kerta tänä yönä. Sama painajainen. Hän puisteli päätään. Toinen yö jo peräkkäin. Uskaltaako sitä enää mennä nukkumaan. Viime yönä vaimo oli vain nauranut kun hän oli kertonut painajaisestaan. Ja oikeassahan vaimo oli. Naurettava painajainen. Varsinkin hänelle. Hänelle joka ei hermostu koskaan, mistään, eikä toisten puolesta. Vaimo oli sitten antanut suukon ja todennut Petterin olevan kiltti kun huolehti hänen puolestaan. Ja oli sitten vain kääntänyt selkänsä ja nukahtanut tyytyväisenä. Hän oli myös yrittänyt nukkua mutta painajainen ei jättänyt rauhaan.

Petteri käveli keittiöön ja joi lasillisen vettä. Tiesihän hän että tämä johtui vain jännittämisestä ja huolehtimisesta. Kunhan vain nyt kaikki menisi hyvin. Hän päätti mennä vielä nukkumaan. Tai ainakin yrittämään sitä. Hänen täytyi nyt levätä.

Hän kääntyili vuoteessaan hetken aikaa ja vaipui sitten taas uneen...

 

Hän makasi vuoteella jalat koukussa ja kuuli jostain kaukaa:”Ponnista. Ponnista. Ja nyt työnnä”. Vaimo silitti häntä päästä.”Kaikki menee hyvin kulta. Muista hengittää. Ja taas kuului tuo ääni jostain jalkopäästä: ”Ja nyt työnnä. Pää näkyy jo...

 

Petteri heräsi pärinään. Hän oli täysin sekaisin. Hiki valui. Vihdoin hän tajusi puhelimen soivan. Hän vilkaisi kelloa. Se oli nyt 4.55. Hän nappasi äkkiä puhelimen kouraansa.

-Petteri Vähäveri

- Kätilö Hautamaa kätilöopistolta. Huomenta. Siellä ei ainakaan olla huolestuneita kun noin sikeästi nukutaan. Nyt voisi sitten alkaa tulemaan. Synnytys on käynnistynyt. Vaimonne tarvitsee teitä.

 

 

Musana Nightwish