Aleksi ja Liisa 8


                                                                                                                 ed. osat 1/17, 2/17, 3/17, 4/17, 5/17, 6/17, 7/17,
                                                                                                                 Tai  kts. kategoriat---> Aleksi ja Liisa 


Keskiviikko 01.06.1977



Eilinen menikin sitten juhliessa. Saatiin valkolakit. Liisa soitti juhlasalissa viulua. Saikin hyvät suosion osoitukset. Tilaisuuden jälkeen pihalla kun mun vanhemmat ja pikkusisko antoi mulle kukat, niin mä esittelin niillekin Liisan. Ensin mä otin omista kukista punaisimman ruusun ja kävelin Liisan luo vanhemmat ja sisko perässä. Ojensin ruusun Liisalle ja suutelin ja halasin sitä kunnolla. Sit mä esittelin Liisan ja Liisan vanhemmat mun vanhemmille. Tilanne oli hetken aikaa aika jäykkä, mutta sitten mun isä katsoi Liisaa ja totesi:”Ai tämmönen hiiri meidän mökillä oli viime kesänä.”. Liisa suorastaan räjähti tulipunaiseksi. Mun isä vain hymyili ja halasi Liisaa ja sanoi:” Anteeksi tuo äskeinen. Olihan meidän jo aika tavata. Tuo Aleksin pikkusisko on jo vähän valottanutkin asioita. Sinä muuten soitit upeasti viulua tuolla juhlassa. Sussa on lahjoja vaikka muille jakaa”.

Siinä sitten sovittiin, että pidetään yhteinen illanvietto kesällä jommankumman mökillä. Niin että tutustutaan paremmin.

Ilalla sitten oltiinkin porukalla Kiskodiskossa. Ja hauskaa oli.Tanssittiin mielettömästi ja aikamonta olutta tuli juotua. Nyt on vähän heikko olo.



                       **************************************************



Aleksi kertasi menneitä aikoja päiväkirjastaan. Heillä oli tähän mennessä ollut lähes aina kivaa. Muutama pienenpieni kriisi toki mahtui joukkoon. . . Hän mietti kaikkia niitä mukavia hetkiä mitä he olivat Liisan kanssa kokeneet. Kannattiko tämän kaiken antaa kaatua nyt tähän? Olihan Liisakin antanut anteeksi hänen töppöilyjään. Hehän olivat vasta yhteis-elämänsä alussa. Mutta jos näin alussa jo hairahtuu noin helposti, niin entä tulevaisuudessa? Voiko hän luottaa Liisaan? Kuinka hän pystyisi siihen ja kuinka hän voisi unohtaa ja kuinka hän pystyisi pitämään ajatuksensa kurissa aina kun Liisa viipyisi myöhenpään? Voisiko hän luottaa itseensä?

Ajatusten risteillessä hän myös muisti töistä tulon aamupäivällä. Liisa oli lähtenyt heti kouluun Aleksin tultua töistä. Ei kysynyt mitään illasta ja yöstä. He eivät olleet puhuneet oikeastaan mitään. Moikanneet vain hiljaa ja alakuloisina. Molemmat. Hän oli käynyt nukkumaan unettoman yön jälkeen. Oli jättänyt vain lastenhuoneen oven auki, että olisi herännyt kaksosten herätessä. Huonostihan hän oli nukkunut.

Näistä mietteistään hän heräsi kun kaksoset alkoivat jokeltelemaan lastenhuoneessa. Hän lämmitti maitopulloja kun kuuli oven käyvän. Liisa tuli kotiin tavallista aikaisemmin. ”Mä annan niille tissiä”, Aleksi kuuli Liisan sanovan hiljaa. Liisa istuutui sohvalle toinen kaksosista sylissään. Aleksi toi toisen kaksosista toiselle rinnalle ja meni keittämään kahvit. Liisa oli itkeneen näköinen. Olikohan se ollut koulussa? Aleksi mietti laittaessaan kahvia tippumaan. Hän käveli olohuoneeseen takaisin ja katseli kun lapset imivät ahnaasti rintaa. Näky oli kaunis. Hän ei haluaisi menettää sitä. Liisa ei sanonut mitään vaan katsoi lapsiaan. Kyyneleet valuivat hänellä poskia pitkin. Aleksi käveli Liisan luokse ja kuivasi kyyneleet kämmenselkään. ”Eiköhän tämä tästä. Keskustellaan asiasta huomenna. On aikaa kun on viikonloppukin”. Mennessään keittiöön hän silitti vielä Liisaa hiuksista. Liisa nyyhkäisi ja olkapäät tärisivät.

Sen yön he nukkuivat levottomasti molemmat. Selät vastakkain.


Musana Viikate