No terve taas. Istuskelen mökllä kahvin juonnissa. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Ulkona 10 astetta lämmintä.Pieni tuulen vire liplattaa laineita laituria vasten. Oikein mukava syksyinen sää. Järven vesi on vajaat 13 astetta lämmintä. Aamu-uinti on jo suoritettu.
 
   Täällä sisällä mukavat 20 astetta.(olen taas unohtanut kuinka tuo asteen merkki tehtiin näppäimistöltä) Tämä mökkihän lämmitetään vain kaminalla ja avotakalla. Ja sauna tietenkin antaa lämpöä muurin välityksellä kunhan saunoo tarpeeksi illalla. Siksi siis kerron myös sisälämpötilan. Radio on kiinni ja on siis aivan hiljaista.

  Tulin tänne jo toissapäivänä. Muuttokuorman kanssa. Tyhjennämme taloamme tuolla eteläsuomessa. Olemme muuttamassa tänne lähemmäksi mökkiä aivan pienelle paikkakunnalle. Tosin tämäkin joutuu liittymään isompiinsa tulevaisuudessa. Ostimme täältä pienen rivari kaksion. Mielestäni ehkäpä liian pieni mutta täällä ei ole pahemmin valikoimaa. Anoppi asuu tuossa lähellä ja hän kaipaa jo apua elämiseen. Näinpä saimme muuttamiseen oikeutuksen. Yhteiskunnan apuun ei tänäpäivänä enää ole luottaminen. Emme enää elä sivistysvaltiossa jossa vanhuksista, lapsista ja heikommista pidetään hyvää huolta. Päättäjillä on omat intressit vain mielessä. (vertaa Metso) Siis joka tapauksessa me päätimme näin.

  Emme kumpikaan ole vielä eläkeiässä mutta olemme säästäneet pienen pesämunan ja pärjäämme sillä ja työttömyyskorvauksilla. Olemme siis yhteiskunnan loisia. Mutta olemme tämän velkaa myös anopillemme. Kaikki olemme velkaa vanhemmillemme ja jos yhteiskunta on tämmöinen niin parempi hoitaa itse.

  Että tämmöistä. Joskus kerron taas enemmän mitkä asiat johtivat tähän päätökseen. Ei tuo anoppi ollut ainoa vaan muitakin syitä löytyy kyllä. Itsekkäämpiäkin syitä. Niistä siis myöhemmin.