Onneksi kohti lomaa. Oikeaa lomaa jota en enää peru. Lähden siis mökille perjantaina suoraan töistä. Matkalla taas käyn syömässä ja ruoka kaupassa. Sitten mökkiä lämmittämään. Tosin vaimon sisko on jo voinut käydä laittamassa alku lämmitystä. Sen näkee kun sinne menee.

   Tänään kävin hammaslääkärissä. Se on mulle aina hankala asia. Olen kuitenkin sitä ikäluokkaa joilla kouluhammaslääkärit olivat luvalla sanoen kehnoja. Koko tilanne tehtiin hankalaksi. Kaikki 40 oppilasta vietiin kerralla hammaslääkäriin ja sitten odotettiin. Ensin tarkistus, joka ei ollut kovinkaan rauhoittava kokemus. Sitten jonkun ajan kuluttua itse operaatiot. Puudutettiin jos puudutettiin. Ja puudutusaineen vaikutusta ei maltettu odottaa(silloinhan puudutusaineet ei vaikuttaneet niin nopeasti) vaan alettiin porata melkein heti. Aineen vaikutuskin loppui lähes aina liian aikaisin. Ja sitten lekuri huusi:"Iso poika, Kyllä se pienet kivut kestää". Ja jatkoi poraamista. Odotus huoneesen kuului välillä kiljuntaa ja pelko senkuin kasvoi. Eihän sitä sentään enää suorastaan pelkää, mutta kyllä se aina inhottavan olon saa vieläkin aikaiseksi. Vielä olisi kerran käytävä. Edellisistä kerroista onkin jo kulunut yli 3 vuotta.(Pelkäänköhän mä sittenkin)

   Annelle: Ei mulla ole oikein valmiita kaavoja. Itse minä nuo työt suunnittelen. Piirrän ja silleen. En ole koskaan tehnyt yhtään työtä valmiiden  kaavojen pohjalta. Niistä saa sillä lailla persoonallisempia. Ei se ole edes vaikeaa. Kynä käteen ja piirtämään. Jos ei oikein tahdo onnistua, niin kirjastosta saa tarkoitukseen sopivia kirjoja. Ja täällä ainakin nuo lasi liikkeetkin antaa kaavoja jos nätisti pyytää. Idean poikasia saa kyllä lainata jos tahtoo. Suosittelen ja rohkaisen kuitenkin itse suunnittelemaan. Tuloskin miellyttää siten itseään enemmän.

     Marjalle: Lähelle osuit arvauksessasi. Kuitenkin se on vain kitara. Kielien varjot siellä hämää. Ihan kuin olisi 12-kieltä. Mukava kuva vaikka itse sen sanonkin.

   Viiru kirjoitteli tuolla omassa blogissaan parisuhteen vaikeuksista. Meikäläisellä on vähän sama tilanne. Ei me nyt olla tosin vaimon kanssa lopettelemassa, mutta ei se aina ole niin helppoa. Mekin olemme kaikonneet harrastuksiltamme ja henkisestikin toisistamme kauemmas. Mun vaimo kun on vähän enemmän säästäväinen kuin minä, niin esimerkiksi tuosta kameran ostamisestakin ensimmäinen kommenti oli "paljonko maksoi" ja sitten oli vähän pahalla tuulella kun kuuli hinnan. Yhteisiä harrastuksia ei oikeastaan ole muuta kuin tuo kävely. Elokuviinkin lähtee, kun sattuu olemaan muutama vapaalippu. Teatteriin, puhumattakaan oopperasta, ei häntä saa kirveelläkään. Liian kallista. Muutenkin olemme kasvaneet näinä vuosina erillaisiksi. Konkreettinen esimerkki olisi saunominen. Ennen  otettiin löylyä yhdessä ja kumpikin sai sopivat löylyt. Nyt toiselle on liian kuumaa ja toiselle ei tule edes kunnolla hiki. Tämä on vain yksi esimerkki. Enkä tässä syytä vaimoa. Kyllä se minäkin olen muuttunut. Mutta näin se kuitenkin on.
 Yhteisiä harrastuksia on meille todella vaikea keksiä. Multa ainakin on reseptit lopussa. Tietenkin nuo mun lasityöt tekee hyvää, kunhan minä ne teen, niin hän kyllä sisustaa niillä. Ja hän "tilaa" itselleen sopivia töitä multa.(Eikä muuten kitise kalliista lasistakaan). ;)

   Kyllähän tää yhteiselämä on vaan niin vaikeeta. Niinkuin aikaisemmin olenkin tänne kirjoittanut, Meillä on jo 30 vuotta yhteiselämää takana. Kaksi lasta maailmalle laitettu. Täytyy vain koettaa yrittää. Ehkäpä se aurinko joskus meidänkin yhteiseen risukasaan paistaa.

   Musana sekalaista klassista(mm. Albinonia)