Aleksi ja Liisa 5

                Ed. osat: 1/17 , 2/17, 3/17, 4/17       

                                            Tai  kts. kategoriat---> Aleksi ja Liisa




Perjantai 26.11.1976



Nyt riiti. Mä päätin tänään jo koulussa taktiikasta jolla mä selvitän tän riidan. Koulun jälkeen mä menin kukkakauppaan ja ostin punaisia ruusuja ja painelin Liisan kotiin. En mä ennen ollut tavannut sen vanhempia, mutta nyt tapasin.

Kyllä mä vähän jännitin siinä oven takana, mutta sitten mä soitin niiden ovikelloa. Toivoin, että Liisa olisi tullut avaamaan muttei se tullut vaan hänen äitinsä. Se oli ihan Liisan näkönen. Mä aattelin heti, että Liisa on varmaan saman näköinen vanhenpana ja Liisan äiti on nätti. Se katteli mua ja mä änkytin tärisevällä äänellä:”Onks Liisa kotona? Mulla olis sille vähän asiaa.” Liisan äiti katso mua ensin ja sitten se hymyli just niinkuin Liisakin ja sanoi:” Jaaha, tässä on sitten se syy”. Ja sitten se huusi Liisan isän paikalle. Liisan isä oli kookas mies... ja lepposa. ”Täältä taitaa löytyä syy Liisan käytökseen. Mähän sanoin, että poika huolia sillä on”. Minä tunsin punan kuumotuksen nousevan poskilleni. Samalla kyllä aattelin, että kyllä kai se Liisa musta kuitenkin välitti jos hänen vanhempansakin ovat huomanneet jotain. ” Sisään nyt sitten. Liisan ovi on tuo jonka takaa kuuluu tuo meteli”, sanoi se isä ja näytti tietä. Minä kiitin ja menin oven taakse. Sieltä pauhasi joku sinffonia. Liisan isä huikkasi vielä:” Jos se käy väkivaltaseksi niin huuda apua. Mä oon tässä lähellä”. Hän vielä naurahti ja meni toiseen huoneeseen.

Minä koputin Liisan oveen. Ei tullut mitään vastausta. Mä koputin kovenpaa ja siellä musa vähän hellitti. Liisa huusi kovaan ääneen:” Eks mä sanonut, ettei mua saa häiritä. Mä haluun olla yksin!”

Minä täällä. Aleksi. Mä haluun jutella sun kanssa”. Siellä huoneessa tuli ihan hiljaista. Sitten Liisa sanoi:” Mee pois. Meillä ei ole mitään juteltavaa”. ”Mä haluan selittää sulle ”, sanoin vastaukseksi. Liisa väänsi vaan musan kovemmalle. ”Mä selitän sitten kovemmalla äänellä. Sun vanhemmatkin sitten kuulee tän”, mä sanoin. Liisa väänsi musan vielä kovemmalle. Silloin Liisan isä tuli, vinkkas mulle silmää ja käveli sulaketaululle ja otti Liisanhuoneen sulakkeen irti. Tuli ihan hiljaista.”Annahan pojalle mahdollisuus. Vaatii aika paljon sisua tulla tänne selittämään ja me ei haluta kuulla teidän kahden välisiä asioita”, sanoi sen isä naurua pidätellen ja antoi mulle sytytetyn kynttilän. Siinä minä seisoin kukkapuska toisessa kädessä ja kynttilä toisessa. Hetken aikaa oli hiljaista ja sitten Liisa avasi oven ja päästi mut sisään. Siellä oli pimeää ja kynttilän valoa tarvittiin. Näin hänen itkeneen. Laitoin kynttilän pöydälle ja annoin kukat Liisalle. Liisa haisteli niitä ensin ja sitten hän ryntäsi mun kaulaan ja itki.

Minä selitin koko jutun ja vihdoin hän tajusi. Me suudeltiin siinä ja itkettiin yhdessä Liisan vuoteen reunalla istuen. Mä pyyhin häneltä kyynelet pois ja sanoin:” Nytkun mä kerran olen täällä niin voisit sitten esitellä mut noille vanhemmillesi ihan niinkuin virallisesti. Tuntuvat aika mukavilta ja isäs voisi sitten laittaa sen sulakkeen paikalleen”. Me mentiin sitten keittiöön jossa teevesi oli sillävälin jo keitetty ja voileipiä tehty meillekin.



                       *******************************************************



Taasko sä luet sitä kirjaa?” Liisa kysyi Aleksilta tullessaan olohuoneeseen. Aleksi laittoi kirjan pois ja hymyili Liisalle. ”Nukkuuko kaksoset?” hän kysyi. Liisa istuutui Aleksin syliin ja nyökkäsi ja suuteli häntä. Aleksi kietoi kätensä Liisan ympärille ja vastasi suudelmaan. He kaatuivat sohvalle pitkäkseen ja uppoutuivat toisiinsa.


Ei musaa