Aikani kuuneltuani uskaltauduin myös sinfonian kuunteluun. Ainoa kotonani ollut sinfonia levytys oli Sibeliuksen 2. sinfonia. Ja sehän myös upposi. Varsinkin tuo 3. osa jossa itse koen Sibeliuksen kehittelevän teemaa ja sen variaatioita kohti täydellisyyttä. Kohtakohdalta teema kehittyy saavuttaakseeen lopulta kokonais muotonsa ja tämän teeman osalta täydellisyyden. Tämäkin esitys siis jää vajaaksi ja loppuu ennen tuota täydellisyyden tavoittamista. Hankkikaa levy jostain ja kuunnelkaa ja nauttikaa.

   Oli muuten aika vaikeaa löytää yuo tubesta sellaista versiota jonka hyväksyin. Sieltä löytyi kyllä Esa-Pekka Salosen versiota josta itse en kyllä tykkää. Ehkäpä se on liian nopeaa nykya ajan henkeen sopivaa esittämistä temmoltaan. Itse pidän yleensä kaikista noista hitaammista versioista kaikessa klassisessa musiikissa. Ei ennen ihmisillä ollut näin kiirettä joka paikkaan. Tuo nykyajan kiire on tarttunut usein myös tähän esittämiseen. Ei säveltäjät säveltäneet näitä kappaleita soitettavaksi näin nopeasti kuin nykyään niitä usein esitetään.

 

 

   Muita sunday classikoita TÄÄLTÄ. Ne eivät sitten yleensä liity konsertti musaan vaan kevyenpään.

   Mä olen hieman omituinen yksilö. ;))

 

 

    Musana siis Sibeliusta