Voiskos sitä keskiviikkoiltaa paremmin viettää kuin istumalla laiturilla vaimon kanssa ja pestä juuriharjalla kiviä? Ja tunnelmaa parantaa vielä kalja juomana. Me siis teimme juuri noin tänään. ennen saunaa. Pesimme siis uuden kiukaan kiviä. Entinen kiuas kun alkoi päästämään savua sisään saunaan. Pitäisi muistaa ettei poltt puita saa heittää kuumaan kiukaaseen niin että takaseinä kolahtaa. Reikä siitä syntyy ja savut tulevat sisään.

   Muutenkin tämä päivä oli aika "vauhdikas". Teimme peräkärryyn polttopuu kuorman jo ennen yhdeksää aamulla. Ja sitten saimmekin tietää että uusi nestekaasuj ääkaappimmekin tulee tänään. Meni entinen takuuvaihtoon. Oikkuili liikaa elikkä ei suostunut enää liekki palamaan ja siten ei jäähtynytkään. No nyt on sitten uusi jääkaappi ja kylmä. Jess! Siis kaikki hyvin! Ei tartte enää pitää kylmä säilytystä kaivossa.

      Musana ihan vaan sekalaista radiosta

   Sää ennusteet on... sanonko mistä. Kun viimeviikolla mökille menoa suunniteltiin niin luvattiin kuumaa ja aurinkoista tän viikon loppuun. Ja katinkontit! Tällähetkellä 17 astetta ja harmaa, paksu pilvipeite taivaalla. Vesikin vain 19 asteta. Tarkistin sen aamu-uinnilla.

   No olihan eilinen aika kuuma päivä. Parhaimmillaan taisi olla 27 astetta ellei enemmänkin jossain välissä. Vesikin illalla 21 ja puoli astetta. (Mitähän mä painoin kun teksti muuttui paksuksi? Ei! Ei tuo B ole tuolla korostettuna. Ei! hmmm) Ukkoskuuroksi tai lähes myrskyksi sitten muuttui tuo helle. Jyrinä oli lähes kokoaikaista yhtenäistä ääni mattoa. Vain muutama kovempi räsähdys rikkoi kumun. Ja vettä tuli kuin Esterin per....tä. 

   Sain eilen senverran aikaiseksi että vesi taas noruu hiljalleen tuolta letkusta sisään. Siis noruu. Pitäisi olla vahvempi (kalliimpi) pumppu, että se tulisi kunnolla. Tuhannella eurolla sellaisen saisi. Enemmin toistaiseksi kannan vaikka sankolla.

   Radionkin viritin eilen lähes kuntoon. Antenni pitäisi vielä asentaa pysyvästi paikoilleen. Ehkäpä vedän sen tuonne katolle. Ja muutama sähköjohto pitäisi lyhentää ja kaiuttimet asentaa paikalleen.Luitte aivan oikein. Kaiuttimet. Toin vanhat kotona tarpeettomiksi jääneet kaiuttimet tänne mökille uuden autoradion kaveriksi. Ääni on nyt huomattavasti parempi. Classikradio tuossa taustalla nytkin soi. Vaikka tuo asema onkin muuttunut huomattavasti kehnommaksi kuin se oli Classicfm:n aikoihin.

   Vielä yksi kuva eiliseltä kevennykseksi.

        Musana Classicradio

   Istun nyt kuistilla. Hyttyskierukka palaa vieressä mutta itikat yrittävät tai oikeastaan käyvät kimppuun. Taitavat olla vanhoja kierukoita. Eivät tehoa.

  Just syötiin ja nyt pientä lepotaukoa. aurinko paistaa tällä hetkellä ja viimeiset aamun pilvet ovat kaikkoamassa pois. Koskeloemo yhden poikasensa kanssa ui salmessa. Vaimo pesee nyrkkipyykkiä laiturin päässä. Veden lämpö on n. 20 astetta celssiusta. Vain lintujen mäikääminen ja tuulen suhina rikkovat hiljaisuutta. On ihanan rauhallista.

   Parituntia sitten oli vielä harmaata ja vettä ripeksi hiljalleen taivaalta.

     Musana lintujen laulua

   Nyt se sitten alkoi. Neljän viikon loma. Ja kyllä sitä olenkin kaivannut. Kun tuo työ ei nykyään enää maita. Minusta tui nyt herkästi työn vieroksuja. Siis nykyisen työn vieroksuja. Se ei enää anna kuin sen pakollisen palkan elikkä elatuksen.

   Siis huomenna nousemme vaimon kanssa autoon ja suuntaamme mökille. Nyt aluksi olemme reilun viikon siellä ja sitten tytär kait valtaa sen joksikin aikaa. No onhan täällä kotonakin hommia. Ruohon leikkuuta sun muuta.

   Tietsikka otetaan mukaan. Mokkulalla yhteyttä jonkun verran tänne blogimaailmaan sitten pidetään. Hidashan tuo yhteys sieltä on mutta kuitenkin yhteys.

   Seuraavat tekstit sitten sieltä.

      Ei musaa vaan jalkapalloa...

Juhannuskin meni sitten hiljaiselossa. Eipä ole ollut kirjoitettavaa. Enkä oikein ole pahemmin edes kommentoinut muiden kirjoituksia. Blogi väsymystä??? Tiedä häntä. Ehkäpä väsymystä vähän kaikkeen? Elämän väsymystä?

   No kotona istuessa tuo jussi meni. Tytär kävi näyttämässä uutta koiruuttaan Elsaa. Norjan harmaata. Söpö pentuhan se. Suorastaan valloittava.  

   Luovuus edelleen kadoksissa. Ajatuksia tulee ja menee kyllä mutta olen saamaton. Jopa jotain kirjoitettavaakin ajatusta välillä putkahtaa mieleen mutta vain mieleen. Paperille (tietsikalle) ei tule mitään. Lasitöitäkin välillä suunnittelen päässäni mutta suunnitelmat jäävät päähän. Nivelet vaivaavat. Kaikki nivelet. Ranteet ja sormet ovat kuin puukapulat. osaksi lahonneet ja osaksi kovat. Näppäimien näpytteleminenkin on vaivalloista. "Muurahaisia" juoksee sormien sisällä ja kuseskelee niveliin. Ja valivalivali...

   Mutta kyllä tämä tästä. Viikko vielä ja alkaa loma. Sitten mökille ja järveen. Ilmat ovat pitäneet huolen että kylmä vesi voitelee taas nivelet paremmiksi.

   Valokuviakaan en ole pahemmin ottanut. Nämä kuvat tältä  päivältä.

     Ei edes musaa

    Ja muodon määräsin ihan itse!

   Musana Viikate

                     Wiljami ja Pietari

Wiljami Casanova ajeli pappa-tunturillaan pitkin kylätietä. Tavaratelineelle oli sidottu huolellisesti kori Karjalaa ja korin päälle vielä paketti ”metrilenkkiä”. Hiukan harmitti myyjä Wiljamin mieltä. Hän oli pyytänyt lihatiskillä kauppiaan rouvalta kahdenmiehen mittaisen palan makkaraa ja iskenyt silmää. Rouva oli katsonut häntä pitkään ja leikannut oikein kunnon pätkän lenkkiä ja todennut vain sitten että toki miehelle miehen mitta. Kalliiksi tuli sekin reissu ja makkara. Eihän sitä enää kehdannut pyytää lyhentämään kun kerran oli pyytänyt miehistä mittaa. Ja kuka hiivatti sitä jaksaisi edes syödä aivan tolkutonta määrää vaikka makkarasta pitikin.

Kohta edessä olikin jo Korpisuon tienhaara ja maitolaituri. Maitolaituria vasten oli kenollaan vanha punainen naisten pyörä. Pietari Peräkammari istuskeli laiturilla ja pureskeli heinänkortta.. Wiljami pysäköi moponsa maitolaiturin taakse ja otti lenkkipaketin ja parikaljaa mukaansa. Hän yritti avata pulloa laiturin lankkua vasten mutta lahosta lankkusta lohkesi vain palanen.

-Piru kun tuota avvaajaa ei tullu mukkaan.

Pietari kaivoi housuntaskustaan avaimenperän jossa avaaja oli.

-Aina täytyy olla valmistautunut kaikkeen. Fiksulla miehellä on avaaja aina mukana.

Kumpikin naukkasi pullostaan huikan ja repäisi lenkistä mojovan palasen. Pietari katseli taivaanrantaan kaukaisuuteen ja kyseli.

-Olikos se uusi kassaneiti siellä puodissa?

-Oli se. Se hymyili mulle ihan siihen malliin. Se on vissiin Taimaasta. Sieltä se kauppiaan poika sen toi matkoiltaan. Kyllä se mulle antais. Siihen malliin se hymyili. Mutta en minä toisen omaan koske. En! Vaikka kyllä se aika nätti on.

-On se nätti on. Kyllä se miullekin hymyili mutta en minäkään toisen omaa. Ja onhan se ulkomaalaine. Eihän semmosen kanssa ossais mittään puhuakkaan. Ei se suomea ossaa kunnolla. Ja onhan täällä noita omankylän akkojakin vappaana. Vaikka kyllä ne on aika lihavia ja semmosia... nirppanokkia. Kyllähän niiltäkin sais mutten minä niitä huoli. Mokomiakin. Höh! Kyllä se akan pittää olla nätti ja simpsakka. Eikä mikkään tuommoinen kuin tuo Saara joka vokottellee aina ja kaikkea mikä kahella jalalla liikkuu. Kyllä siltäkin sais jos vaan viittis...

-No niin sais mutten minäkään tollaseen. Eikä se sulle antais. Se vaan kiusaa. Mua se yritti juhannuksenakin. Onneksi tuli otettua sen verran että noutaja saapu ennen sitä.

-Jaa että poikuus säily?

-Poikuus? Sehän meni aikaa sitten.

Kumpikin hiljeni aran asian ollessa kysymyksessä. Wiljami haki toiset pullot.

-Otetaas toiset. Makkaraakin on vielä jälellä. Parempi on vaan pysytellä poikamiehenä. Nää kylän akat on semmosia... Ja äitkin vielä ellää. Taitaa kohta jo ootella syömään.

-No niin on. En miekään mee koskaan naisiin vaikka ottajia oliskin. Olisi niitä! Nää kylän akat on semmosii...

Kumpikin joi kaljansa hetken hiljaisuudessa. Pietari katsahti kotitaloa kohti.

-Taitaa se äiti jo ootella syömään. Pitäis varmaan mennä?

Wiljami nyökytteli päätään ja ryyppäsi pullonsa tyhjäksi. Pietari otti jo pyörän sarvista kiinni.

-Pitäisköhän meidänkin mennä käymään siellä Taimaassa?

Ei musaa tällä kertaa

   Pyöräilyyn iski himo. Taas polkaisin fillarilla töihin. Yöllä on hiljaista ja rauhallista. Ei liikenne haittaa. Takaisin tullessa oli taas muutaman kuvan paikka.

    Ilma kuin se kuuluisa morsian. Ja kuuma kuin sulho. Nestettä kului 1,3 litraa.

    Ja voikukat kukkivat täydellä keltaisuudellaan. Kuvaa käsitelty.

    Ei musaa

   Kesäkausi sitten avautui minullekin. Polkaisin kesän alkaneeksi työmatka fillaroinnilla. Elikkä heräsin ammulla(yöllä) klo 02.00 ja n. klo 02.45 olin tienpäällä pyöräilemässä. Työmatkan pituus 27.2 km. Aikaa meni 1 tunti ja 21 minuuttia. Energiaa paloi 927kcal. Matka meni mukavasti. Hiukan viileää oli. Lämpötila oli lähtiessä n. 6 astetta.

   Tässä sitten esimerkkikuva ettei kannata yrittää kuvata poljettuaan 23 km ja varsinkaan kun on valoa hiukan liian vähän. Ja ehkäpä sekin olisi auttanut että olisi laittanut pyörän parkkiin eikä olisi yrittänyt kuvata seisoen pyörä jalkojen välissä.

   Kyllähän tässäkin kuvassa on oma viehätyksensä. ;)

   Takaisin tulinkin sitten puolenpäivän aikoihin. Tosin kävin nyt markkinoilla ostamassa Viipurinrinkelin ja pakastepusseja. Ja myös elukkapuodista kalanruokaa. Matkan pituudeksi tuli nyt tasan 29 km ja aikaa meni tunti ja 49 minuuttia. Ja energiaakin paloi 1023 kcal.

   Nyt jo kuvaukseen riitti valoakin.

   Ja nyt sitten vaan pyörällä mahdollisimman usein töihin. Tähän iski himo. Nautin suunnattomasti rauhallisesta ja kiireettömästä pyöräilystä. Unohtuu tuo kaikki maallinen katsellessa taas maisemia ja saadessa liikunnan riemua.

    Musana Verdin Requim

  Ahaa!!!   Jokohan riittäisi tältä päivältä?

   Kuvaa käsitelty!

   Musana Tchaikovsky