Onkos sulla tikkuja

 

 

 

Toivo otti repun selästään ja laski sen nurmikolle. Hän kurkkasi nopeasti ympärilleen. Tyttöä ei vielä näkynyt. Hän irrotti viltin repun alta ja levitti sen nurmikolle. Viltin päälle hän laittoi eväitä repustaan. Viinipullon toivo jätti vielä repun kylmälaukku puolelle. Muut eväät hän laittoi nätisti levälleen. Eväitä oli kahta henkilöä varten. Viimeksi hän otti kynttilän esiin ja piti sitä kädessään ja tähyili koskenrantaa kulkevalle polulle. Tyttö tulikin jo polkua pitkin niinkuin Toivo oli laskenutkin.

Toivo astui esiin kynttilän kanssa hämärtyvässä elokuun illassa. Tyttö säikähti ja astui askeleen taaksepäin ja oli selvästi harmistunut. Toivo hymyili tytölle.

 

-Onkos sulla tikkuja? Tarttes saada kynttilään tuli.

 

Tyttö kaivoi tikkuaskin esiin ja antoi sen Toivolle.

 

-Ollos hyvä. Pidä koko aski. En mä sitä enää tartte.

 

Toivo astui lähemmäksi kynttilä ojossa.

 

-Sytyttäisitkö tämän puolestani? Se toisi mulle hyvää onnea. Aina kun nätti tyttö sytyttää kynttilän niin se tuo hyvää onnea.

 

Tyttö katsoi Toivoon hetken ja hänen huulillaan pilkahti pienenpieni hymy. Tyttö otti tikun ja sytytti kynttilän sydämen palamaan.

Toivo suojeli tulta kädellään ja astui hiukan sivuun että tyttö näki eväät ja viltin.

 

-Saankos pyytää neitiä illastamaan kanssani kynttilän valossa? Eväitä on kahta varten ja viini on mieleistäsi.

 

Tyttö katsoi retkipaikkaan päin.

 

-Mistäs sinä muka tiedät mistä viinistä minä pidän? Ja mikäs sun nimesi on. En minä ventovieraan miehen kanssa uskalla ruveta illastamaan. Tiedä mitä sun päässäi oikein liikkuu?

 

Toivo kumarsi liioitellun syvään.

 

-Anteeksi! Minä olen Toivo. Toivo Olavi Taivaanranta. Ja ammattini on maalari. Ja tarkoitusperäni ovat vain saada hyvää ruoka seuraa ja sinut paremmalle tuulelle. Ja saada sulta pois ikävät ajatukset. Ja viini on mieliviiniäsi. Luna Negra Chardonnay. Kuiva Argenttiinalainen valkoviini. Ruokana lohivoilepiä ja salaattia. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä mansikoiden kera. Silvuplee elikkä olehyvä.

 

Samalla Toivo kumarsi syvään ja ohjasi tytön varmalla käsivarsi otteella viltin luokse. Tyttö ei tiennyt mitä tehdä. Nauratti Toivon nimi ja samalla hän pelästyi mistä tuo poika niin paljon tiesi hänestä ja hänen aikomisistaan. Hän kuitenkin tunsi olonsa turvalliseksi ja istahti viltille. Toivo otti viinipullon repustaan ja kaatoi viiniä laseihin. Toisen lasin hän antoi tytölle ja toisen hän kohotti silmien tasolleen.

 

-Ihanalle elämälle ja sinisille silmillesi.

 

He skoolasivat ja tyttö tuli paremmalle mielelle. He söivät ja joivat ja juttelivat elämästä ja sen ihanuudesta. Ja jutelleessaan tytön mielestä kaikkosivat pahat ajatukset.

Heidän erotessaan tyttö oli jo kuin toinen ihminen ja ihmetteli mielessään omia synkkiä ajatuksiaan. Samalla hän kuuli pienen kellon kilahtavan ja kääntyessään katsomaan Toivon perään hän ei enää nähnytkään Toivoa.

 

 

 

     Musana Chopinia